Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2012

Kisat

Latautumisen tärkeys ja viimehetken fiilistelyt

Jätä kommentti

Jos jotain olen oppinut, niin sen, kuinka tärkeää on olla valmis. Mustana hevosena tuleminen ei useimmiten onnistu kuin vaan sen kerran, ja sen jälkeen jo muutkin alkaa luoda paineita, sillä tietävät mitä odottaa. Vuosi sitten Lappeenrannassa en itsekään tiennyt mitä odottaa; viimeistely ja look oli ihan uutta, enkä osannut aamulla arvata minkä näköinen akka sieltä peilistä tuijottaa. Muodonmuutos oli melkoinen ja sen takia oli ’helppo’ mennä lavalle, sillä tuntui etten minä ole siinä. Fitness Expo’12 -viikonloppu tuli kohdallani aivan liian nopeasti, viikkoa ennen ei tuntunut ollenkaan että kohta pitäisi lavalle nousta ja olo kunnosta oli epävarma. Itse haluaisin kuitenkin parantaa kokoajan kuin kana lentoaan ja nyt tunsin ottaneeni takapakkia. Kun feng shuit ei kerta kaikkiaan ole kohdallaan, niin vaikea sitä on mennä näyttämään että täältä tullaan.

Olen tässä viime päivät pyhittänyt täysin itselleni, eli koko viikonlopunkin olin kotona treenejä lukuun ottamatta tehden yhtään mitään, ja olen todella tyytyväinen että kerrankin kuuntelin itseäni. Oon saanu levättyä paremmin kuin hyvin, minkä huomaa jo heti mielialasta: väsyneenä pöntössä surraa ja pahasti. Viimeisiä vedellessä ja kroppaa pumppaillessa oon nauttinut tästä nyt täysin rinnoin, sillä nyt pystyn aidosti sanomaan että työni olen ainakin tehnyt! Sen suhteen ei siis pitäisi olla tulossa viimehetken paniikkia. EM:ssa olin tikissä, nyt painoa ehkä kilo kaks enempi ja mulla on syvä usko siihen, että se on pihvinä jaloissa.

Aamulla herätessä ja puhelimeen vilkaistua siellä olikin mukava viesti Kimmolta: bikinin avoimessa sarjassa kiitettävät 26 kilpailijaa. Eipähän päästetä tätäkään mamsellia, varsinaista isänmaan toivoa, yhtään liian helpolla. Siitä pitäisi nimittäin onnistua jättämään 20 likkaa taakse jotta finaaliin päästään! Tässä tulee arvatenkin heti alkuun eliminaatiokierros, josta 11 jää rannalle ruikuttamaan. Siitä vertailuun 15 ja finaaliin 6. Osallistujalistan nimiä vilkaistessani tuossa porukassa ei ole keväältä muita kisaajia kuin toiseksi tullut islantilainen, Elva Katrín Bergþórsdóttir . Avoimessa sarjassa mun yksi valtti on ainakin pituus, sillä niin se vaan on, että 150 cm meinaa jäädä jalkoihin vaikka kuinka olisi hyvä. Oon käyny tänään huoltamassa leegot myös, eli vielä kun muistan hymyillä ja jännittää lihaksia niin että sattuu! Mikäli yhtään kuulopuheisiin on uskominen, tämä sama rumba on todennäköisesti tulossa Suomeen ensi vuonna lajin suosion kasvaessa, joten mikäli meinaa pärjätä, line-upista on paree erottua (edukseen).

Stressikin on jo puolittunut, kun keväältä jotakuinkin muistaa miten kv-kisoissa homma etenee. Tietää miten/mitä pakata ja mitä kilpailijakokouksessa tapahtuu. Kyyti on kentälle, parhaat huoltajat löytyy, tiedän kisalookkini, kunto on kohillaan ja bikineissä en häviä kellekään. Summa summarum, nyt ollaan levollisin mielin. Toivotaan että tämä pysyy, eikä sitten varttia ennen h-hetkeä todeta että se on housuissa jo. Tankkaukset alkaa huomenna (nam), Minna tulee laittamaan värikerroksen ja sitten sitä jo mennäänkin.. Meinaan junioreiden MM-kisoihin! Tämä onkin ko. kinkereissä meikäläisen näytön paikka, sillä ensi vuonna sitä ollaankin jo yli-ikäisiä ja taso senkus kovenee. Niin tai näin, uskon että edessä on yksi upeimmista kokemuksistani ja toivottavasti tuon tuliaisia tullessani!

Ruoka, Yleinen

Ihmeidenteon aika!

Jätä kommentti

Viimeiset viikot on meikämannelle aikaa jolloin tapahtuu. Painokin on tippunut ryminällä ja se tuntuu: viimevkon saldo oli 600 g, tänään on torstai ja se oli sunnuntaista -900 g. Olo on hyvä vaikkakin aika tyhjä, enää ei roiku ku nahka. :) Sen kunniaksi menin tänään huoltamaan itseäni eli laittamaan kynnet kuosiin ja annoin likkojen tehdä mulle _ansaitun_  jalkahoidon. Istuin tunnin hierovassa sohvassa ja lilluttelin jalkoja ammeessa. Sitten jalat raspattiin, kuorittiin, hierottiin ja varpaankynnet lakattiin. Yleensä olen tehnyt kaiken hupi-osan itse mutta kas kummaa, eihän se yhtä hyvältä tunnu kuin joku muu sen tekee. Nyt on varpaat niin vimpan päälle laitettuna että melkein sääli kun eivät tällä kertaa tursua kisakengistä yli, ois meinaan kelvannut esitellä!

Perus ranskalaisilla mennään

Nyt kun pikkujoulukausi on meneillään oon kuullut poikkeuksellisen paljon valitteluja ”harmi ku sä et saa syödä”. Toistan itseäni pahemman kerran, kun sanon että tämähän on oma valintani eikä sen takia mikään ’harmi’, sen sijaan nämä voivottelut alkaa enempi ottamaan pattiin. Eli älkää pliis säälikö :). Ei tunnu pahalta ja vaikka ehkä huonoa seuraa olenkin kun en jaksa puhua niin olkaa helpottuneita, säästytte paljolta. Keskiviikkona järjestin nääs jälleen melkoisen munafarssin, kun kiiruhdin bussiin (jota ei tullut) kananmunat kädessä ja voíla, Iso-Kuusela veti disney on ice ja 13/20 munaa rikki.

Mulla on viikon treenit jo plakkarissa eli nyt aloitan nautiskelun – täysillä. Onhan tätä jo odotettukin, kun ensiviikolla alkaa viimeistelyt. FASTilla on muuten käynnissä Pimp my Pudding -kilpailu. K&F -lehdessä olikin jo muutama aika herkullisen kuuloinen otos, eli meidän joulupöydästä löytyy kyllä glögikakkua S. I-K:n tyyliin.

Yleinen

Hyvää itsenäisyyspäivää

Jätä kommentti

Syvä iskumme on, viha voittamaton,  meill’ armoa ei, kotimaata.. Mä oon aina tullut vanhusten kanssa jostain syystä hyvin juttuun ja voin kertoa että olipa ihana käydä eilen eläkeläisvuorossa aamujumpalla! Varsinkin nämä töölöläismummut ovat niin tyylikkäitä että, turkit päällä, huulet punattuna ja isoilla koruilla. Siellä sitten vertailtiin kilpaa suihkumyssyjä ja hihiteltiin ettei onneksi tarvi jonottaa linnan juhliin kun ulkona on niin kylmä. Vanhoina hyvinä aikoina ollessani vielä kaupassa töissä sain sieltä ’varamummin’, jonka luona oon käynyt kahvittelemassa ja syömässä munajuustoa & lakkahilloa. :) Ihanaa, koska omat isovanhemmat synty 1900-1920-luvuilla niin oon valitettavasti menettänyt jo kaikki.

On juhlan aihetta! Tasan vuosi sitten olin nauttimassa ”viimeistä ateriaa” ravintola Loisteessa perheen kanssa, sillä seuraavana päivänä aloitin rupeaman kevään kisoihin. Ensimmäinen dieetti toimi mulla tosi tehokkaasti, kuihduin silmissä eikä aerobista tarvinnut juurikaan tehdä. Silti tämä oli päälleni todella vaikeaa nälän takia ja ihmisenä olin hankala. Nyt näin vuoden sykkineenä voin kertoa, ettei tuo todellakaan ollut rankkaa. Kun kisat oli ohi, tein sen minkä varmaan myös moni muu kisojen jälkeen: söin vaikkei napa enää vetänyt ja olo oli paha. Sitä ihan pimahti ja veti ruokaa aivan kuin huomista ei tulisi. Kaikki varmaan arvaa miten siinä kävi, 2 viikkoa ja +10 kiloa. Sitten kriisissä itsensä kanssa, kun hetki sitten oltiin tikissä ja nyt ihrat pinttyneenä vyötäisillä.

Maikun kanssa pari viikkoa vajaa kevään koitokseen

Eihän tuossa touhussa ollut järjen hiventäkään, varsinkaan kun homma ei edennyt samalla lailla kun ekalla kerralla, niin voin kertoa ettei tuon 10 kilon tiputtaminen mitään herkkua ollut. Taas piti itse kokea. Itsellä ainaki suhtautuminen ruokaan muuttui täysin aloitettuani treenaamisen kohti kisoihin ja vuoden päivät se on näköjään ottanut, että olen saanut pääni kasaan. Se tarkoittaa pitkälti mikä minua motivoi, miltä haluan näyttää, miltä en halua näyttää, millaisen olotilan haluan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Takaisin päin katsoessa, täytyy olla todella tyytyväinen tulokseen mitä olen saanut aikaiseksi tietäen kaikki vastoinkäymiset.

Oon lykänny kaikki juoksevat asiat (kuten joululahjojen oston) kisojen jälkeen. Millaiset tulevaisuuden suunnitelmat on.. En tiedä itekkään. Vuosi kun vaihtui, sanoin että kyllä tästä taitaa tulla elämäni vuosi ja valehtelematta: niinhän siinä on käynyt. Hyvää itsenäisyyspäivää vielä kaikille <3

Yleinen

P.E.T pikkujouluja

Jätä kommentti

Siinä teille lunta! Mun oli pakko vetää tänä aamuna tykit jalkaan. Oon kokoajan syväjäässä ja jo pelkkä ulos-vilkaisu paleltaa. Toisaalta otan nuo pakkaset mieluummin kunhan tuota lunta ei enää tule. Perjantaina nilkkoja myöten kahlatessa mietin miten helkkarissa oon alkuvuonna jaksanut juosta tuolla?! Kaikkeen näköjään tottuu ja viikonlopun yli kärvisteltyä tänä aamuna jo mietin että pitäiskö riipasta taas ripset huuruun.

Olen tosiaan Helsingistä kotoisin ja asunut täällä koko ikäni. Puhun varmaan ’oudosti’, koska moni kysyy oonko Oulusta. Enää en kyllä kyseenalaista tätäkään, nimittäin perjantaina mun piti hakea Minna lentokentältä, jonne olen kyllä ennen osannut ajaa, mutta tällä kertaa ajoin väärään terminaaliin ja soitin Minnalle että pikkumoka, pyörähdän ympäri ja tuun sinne hetikohta. Onnistuin kuitenkin ajaa samaan paikkaan, kahdesti. Soitin taas että mitä helkkaria, oon taas täällä. Aloin jo miettimään että onko täällä tehty joku remontti vai enkö vaan osaa. En vaan osannut, mutta selvittiinhän siitäkin ja päästiin lumimyrskystä huolimatta Tampereelle kumma kyllä ehjin nahoin.

Mentiin suoraan PRIMEen jossa Umppu laittoi mulle uuden kisatukan. Nyt ollaan taas vaaleita ja ihanaa kun tukka on sileä<3. Mä sain myös kehutut Moroccanoil –hiustenhoitotuotteet ja oikeat, pitävät aineet, joilla saan taatusti kikkurat pysymään kahden viikon päästä Budapestissa.

Meillä oli lauantaina ensiksi kimppatreenit WFC:lla. Porukka oli jaettu lajin mukaan ja mulla oli fatburner –ryhmä eli tehtiin kuntopiiri Alonan ja Emmin kanssa. Se on niin paljon kivempaa kimpassa kuin yksin rykiessä, 50 min aerobistakin meni kivuttomasti tämän jälkeen kun jauhettiin Umpun kaa kirjaimellisesti paskaa. :) Sitten treenattiin poseerausta peilisalissa ja mä jouduin aikalailla keräilemään itseeni sillä vaikka olo on ollut nyt kohtuu hyvä, niin cardio kieltämättä näännyttää aika tehokkaasti. Kunto alkaa kuitenkin olla kohillaan, niin sain jo vähän vapauksia: tällä viikolla tehdään aerobista 1 h 15 min vähemmän! Jiihaa. Mä en koskaan saanut pakettikorttia ja mun FASTin tuotteet oli palautunut takaisin Tampereelle. Sain ne napattua salilta mukaan ja koska niin eksoottinen olenkin, oli pakko tilata vähän uusia makuja koska yleisesti suklaa, mansikka & vanilja on musta aika tylsiä, vaikkakin takuuvarmoja valintoja. Pääsen heti mm-kisoista kotiuduttuani leipurin hommiin, oon nähkääs hiton hyvä leipomaan kakkuja. Ainoa vaan etten ole tästä kokkauksen jalosta taidostani päässyt kauheasti nautiskelemaan. Nyt kuitenkin vehnäjauhot vaihtuu protskujauheisiin, oon vähän tässä ”tekemisen puutteessani” kaavaillut reseptejä! Eli olkaas kuulolla.

Mä piristyin hirveesti kun näin tiimiläisiä ja pääs tutustuu niihinkin joita ei ole vielä tavannut. Me mentiin illalla koko kööri yhdessä taas PRIMEen, missä mä sain toimia mallina, kun Umppu näytti miten saa luotua pysyvän kampauksen ja meikin kisoihin. Helpottaa huomattavasti stressiä, jos osaa itse edes tehdä alkuunsa, sitä voi sitten ammattitaitoisemmat korjailla ja parannella, mutta kokemuksesta tiedän, kun yhen perseen laittoon menee 2-3 h niin aika ei kerta kaikkiaan riitä.

Umppu on laittanut mulle aina sinettipidennykset ja oon ollu niihin tosi tyytyväinen, koska ne on niin helpot ja pysyy. En oo kyllä muunlaisia (teippejä tms.) koskaan kokeillutkaan, mutta puhuttiin laittautumisen lomassa muista helpoista (edullisemmistakin) tavoista saada uutta ilmettä. Hyvä esimerkki on meidän Piude, joka hommasi kevään kisoja varten SwiftHairin, joka on aitoa hiusta. Se on hyvä läntätä päähän kisa-aamuna (ja muutenkin) ja uusiokäyttää, pestä & harjata jne. Niitäkin saa nyt Primestä joulukuun ajan tarjoushintaan -50 % (norm. 190 €). Siitä pukinkonttiin.

Mulla tuli sunnuntaista vahingossa totaali vapaapäivä ja voin kertoa että teki kyllä tosi hyvää. En muista koska viimeksi olisin ollut tekemättä yhtään mitään, tässä ollut vähintään yksi treeni päivässä. Mulla tuli pikkukiire ajaa takaisin Helsinkiin alaselän hierontaan, rutina on kova mutta näillä mennään! Tästä alkoi viimeinen työviikko ja viittä vaille valmiita koitokseen.