Meillä on tänään hääpäivä eli pääpäivä

Me purjehdittiin Rufuksen kanssa vuosi sitten avioliiton onnelliseen satamaan. Uskomatonta miten nopeasti aika kuluu ja vaikka ihana päivä olikin ja lämmöllä muistelee, ei jäänyt yhtään sellainen olo, että saispa elää sen uudelleen. Kerrankin on kuvia esitellä, kun meidän hääkuvaajana toimi (ja nyt tulee ilmainen mainos) Petri Mast. Aivan uskomattoman kauniita kuvia, mihin on saatu kunnolla tunnetta vangittua:
an7i5948
Vuosi sitten elettiin aika jännittäviä aikoja ja edeltävänä perjantaina oltiin koristelemassa juhlapaikkaa, jona toimi Kalliolaakson linna Perniössä ja sieltä katettu ulkopaviljonki. Kuten olen aiemmin kertonut, ehdittiin tehdä valmisteluja ja odottaa kaksi vuotta, eli miettiä millaisen koristelun haluaisi, haalia erinäistä nippeliä ja nappelia, miettiä tyyliin mitä fonttia käytetään missäkin ja niin edelleen, mikä on mielestäni aika uuvuttavaa. Lopputulemaan oltiin kuitenkin todella tyytyväisiä! Kun paikka itsessään on kaunis, niin se ei niin hirveästi tusaamista vaadi, vaikka päivä siellä vierähtikin.

b20i2989

b20i3051

Ihan kuin häihin itsessään ei uppoaisi monta tonttua, niin siihen silppuun,  mitä ei tullut edes budjetoitua, saa menemään kyllä uskomattoman määrän rahaa, vaikka kuinka ostaisi käytettynä tai vuokraisi. Toki valtaosan saisi myytyä edelleen, mikäli jaksaisi! Isoimmista romppeista hankkiuduin eroon heti, mutta vieläkin pöytänumerot, kasa kynttilänjalkoja, tuikkukippoja ja maljakoita odottaa edelleen tätä inspiraatiota. 

Ihan kuin häihin itsessään ei uppoaisi monta tonttua, niin siihen silppuun,  mitä ei tullut edes budjetoitua, saa menemään kyllä uskomattoman määrän rahaa, vaikka kuinka ostaisi käytettynä tai vuokraisi. Toki valtaosan saisi myytyä edelleen, mikäli jaksaisi! Isoimmista romppeista hankkiuduin eroon heti, mutta vieläkin pöytänumerot, kasa kynttilänjalkoja, tuikkukippoja ja maljakoita odottaa edelleen tätä inspiraatiota.

b20i3000Yhdessä häitä suunniteltiin ja vaikka minä varmaan enemmän tahtipuikkoa heilutinkin, hyväksytin (lähes) kaiken hänellä. Jaanikin otti osaa koristeluihin niin, että puhalsi ilmapalloja meidän loppuillan ohjelmanumeroa varten ja asetteli juomat baarin puolelle. Me ei boolia tehty, vaan hommattiin ainekset ja kirjoitettiin peiliin pari reseptiä, niin siitä sai jokainen läträtä haluamansa sörsselssönit sopivalla vahvuudella. Ja ettette erehdy luulemaan, ettei Jaani olisi tehnyt muutakin paikan päällä, niin teki hän. :)

Viime kesän helteiden vuoksi yksi suurimmista dilemmoista tuntui olevan, miten juomat säilyisi kylmänä. Päädyttiinkiin ostamaan lasten amme ja täyttämään se jääpaloilla, tais toimia.

Viime kesän helteiden vuoksi yksi suurimmista dilemmoista tuntui olevan, miten juomat säilyisi kylmänä. Päädyttiinkiin ostamaan lasten amme ja täyttämään se jääpaloilla, tais toimia, ja sittemmin sekin amme on löytänyt toisen käyttötarkoituksen.

an7i5990Majoituin kaasojen kanssa Klaus K:ssa, koska koin että Helsingissä on hyvät puitteet pienelle luksukselle vs. Salo, mutta näin jälkikäteen miettien, siellä olisi ollut paljon stressittömämpi majoittua. Pieni kiire meillä tietenkin tuli, kun piti vaatteet saada vaihdettua ja meikkiä fiksattua, kun en ollut siihen tyytyväinen. Pappi oli sanonut, että morsiamen pitää tulla paikalle aikalailla klo 15.00, sillä kirkossa ei olisi mitään paikkaa mihin piiloutua siksi aikaa, että homma saadaan käyntiin. Lähdettiin Salon hotellilta niin, että navi näytti saapumisajaksi 15.02 eli pikkuisen piti pitää Jaania jännityksessä. Onneksi ei siinä enää juututtu mihinkään liikennevaloihin tai sattunut rengas puhkeamaan.. Isäni odottelikin jo kirkon ulkopuolella kukkapuskan kanssa ja varmaan mietti mahtaako se tytär tullakaan ja niin kiireellä piti sinne juosta, ettei ehtinyt jännittämään kuin vasta alttarilla ja sitten ihan huolella.

b20i2620

an7i5765Kysyin Jaanilta, miten hänen päivä meni ennen kirkkoa ja hän kertoi, ettei aamusta muista mitään muuta, kuin seisoi avonaisen jääkaapin edessä vilvoittelemassa, kun oli niin kuuma. Kirkossa jännittyneenä tuijotti ovelle, mutta sanoi luottaneensa minuun sen verran, etten tässä kohtaa jättäisi tulematta.b20i2692

Me haluttiin klassiset kirkkohäät ja tämä Pyhän Laurin kirkko Salossa sattui olemaan kohtuu lähellä juhlapaikkaa. Sekin oli itsessään kaunis ja ulkopaikkakuntalaisetkin olivat tervetulleita vihittäviksi. Pappikin oli hyvä, ei mikään jäykistelijä ja taisi siinä jotain vitsiäkin heittää, vaikkei enää muista mitä.

Me haluttiin klassiset kirkkohäät ja tämä Pyhän Laurin kirkko Salossa sattui olemaan kohtuu lähellä juhlapaikkaa. Sekin oli itsessään kaunis ja ulkopaikkakuntalaisetkin olivat tervetulleita vihittäviksi.

Pappikin oli hyvä ja etukäteen tsekattu, ei mikään jäykistelijä ja taisi siinä jotain vitsiäkin heittää, vaikkei enää muista mitä. Tunsin kuitenkin, kun pala alkoi nousta kurkkuun ja toivoin, että hän esittäisi kysymyksen pian, sillä kohta ei tulisi enää pihaustakaan.

an7i5843

Tänä päivänä ei ilmeisesti lintujen(?) takia saa enää riisiä heitellä, joten pöllittiin hyvä idea Jaanin kaverin häistä ja tarjottiin snapsit. Skål!

Tänä päivänä ei ilmeisesti lintujen(?) takia saa enää riisiä heitellä, joten pöllittiin hyvä idea Jaanin kaverin häistä ja tarjottiin snapsit. Skål!

b20i2914 an7i6067Jos jokin oli kohdillaan, niin ehdottomasti ruoka: enemmän ei lähi- ja luomutuotantoon pääsisi käsiksi, kun leivän jauhotkin jauhottiin jyvistä asti itse. Käsittämättömän hyvät pöperöt, ei voi muuta sanoa.

b20i3100

En tiedä kenen lautasesta kyse, mutta ja vol!

En tiedä kenen lautasesta kyse, mutta ja vol!

Iltapalaksi oli kokonainen sika!

Iltapalaksi oli kokonainen sika!

an7i5960 Meillä oli perinteisesti ohjelmassa puheita, mutta mitäpä ei moni tiennyt ennakkoon, niin minäkin pidin puheen! En siitä hirveesti huudellut ennakkoon, sillä aina on hyvä pitää vaihtoehtona mahdollisuuden livistää. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että on tiettyjä asioita, joita haluaisin sanoa ja jos en sano, ei tule parempaa paikkaa ja kadun sitä aivan varmasti. Kovin viime tinkaan sen kirjoittaminen kuitenkin jäi, sillä kirjoittelin sitä kampaajan penkissä ja viimeistelin autossa matkalla Saloon, niin tuli luettua nykyaikaisesti kännykästä. Itkuksihan se meni, mutta kuvista huomasin että itketin muitakin<3.

an7i6130

Aijettä rakastan häntä.

Aijettä rakastan häntä.

Kerroin Jaanille kuinka oon kasvanut häneen ja jos kulunut vuosi on ollut parasta tähän mennessä, sen perusteella meillä tulee olemaan ihana elämä. Enpä olis voinu olla enemmän oikeessa! Avioliitto ei kuitenkaan voi muuttaa sitä, mikä on toiminut ennen, eli suhdetta.
an7i6208Muuta perinteistä meillä olikin kenkäleikki ja sukkanauhan & morsiuskimpun heitto, häätanssi sekä tietenkin kakun leikkaus. Viimeisin on meillä kiistan aihe, koska Jaani sössi sen. :)

b20i3199 b20i3270

b20i3323

Oona vei kimpun, tietenkin.

Oona vei kimpun, tietenkin.

Mun yks suosikkikuva

Mun yks suosikkikuva

Jaanin setä

Jaanin setä oli kaivanut mm. Jaanin vanhat rippikuvat esiin.

an7i6062Bileet päättyi yöllä yhden aikaan. Se tuntui vallan sopivalta, sillä mentiin vielä tuoreena avioparina linnan tornin ulkoporealtaaseen istuskelemaan ja miettimään, mitä tänään tapahtuikaan. Vuodessa pää pehmenee jo niin, ettei kaikkea enää muistakaan, niin onneksi on noin 500 kuvaa! Kannatti panostaa! Mitä jäi käteen, niin aivan ihana päivä, mitä oli ystävät & sukulaiset todistamassa, sekä tietenkin vasempaan nimettömään jäänyt moukku.

b20i3143Loved you then, love you still. Always have, always will. 

LUE MYÖS:

Miten se kosinta meni?

Mitä häistä tuli mainittua

55 cm & 3935 g

Tämä ei ole mikään synnytyskertomus, joten ei tarvitse sen vuoksi säikähtää. Nyt kun tähän vauva-arkeen ollaan päästy jotakuinkin kiinni, ajattelin jakaa miten meillä menee:

Todellinen odottaminen kohdallani alkoi kuitenkin, kun laskettu aika ylittyi ja viikon jälkeen alkoi hajottamaan jo todella pahasti. Veikkasin itse 10 päivää pitkäksi, mutten ajatellut yhtään miten uskomatonta kurapaskaa, kun et vaan tiedä ja olisi aika saada homma purkkiin. Pääsiäisestä alkaen halusin pysytellä lähellä kotia jos sattuisi tulemaan, mutta siinä meni sitten viisi viikkoa metsähallitukselle. Mua oltiin muutenkin peloteltu liikelaskennalla ja siinä joka päivä sitä hätäilee että onhan poika liikkunut tarpeeksi ja jos oli yksi ”vaisumpi” päivä, alkoi epäilys onko kaikki kunnossa. Lisäksi kehityksellisesti hänen pitäisi olla nyt valmis, niin alkoi kuumottamaan millainen vonkale sieltä tulee, kun ei se enää tässä vaiheessa tekisi muuta kuin keräisi kokoa. Sitten kun sain vielä kuulla, että poika ei ole täysin kiinnittynyt (”meloni jalkojen välissä” ei siis koskaan tapahtunut) eikä paikat ole lainkaan kypsiä, niin joku kun olisi vielä kerran sanonut että kukaan ei ole sinne koskaan jäänyt, olisin ollut sitä mieltä että mun lapsi on nyt näköjään ensimmäinen joka sinne jää ellei väkipakoin otettaisi ulos.

Väkipakoin hänet sitten otettiinkin ulos. Toki olisin myös halunnut ”luonnollisen käynnistymisen” ja nyt jäi yllätyslähtö kokematta, mutta sitä kun ei vain voi etukäteen käsikirjoittaa. Voin kertoa, että kaikki poppakonstit yritettiin ja ei auttanut. Muutenkaan ollut viiteen viikkoon nukkunut, kun joka ilta ajatteli ”josko tänä yönä tulis lähtö” ja Jaani painaa töitä ja odottaa koska soitan että nyt mennään. Yliaikakontrollin jälkeen oltiin molemmat varmoja, että ei se sieltä itsekseen enää tule ja nukuin ekaa kertaa moneen kuukauteen kunnon yöunet. Tiedettiin kuitenkin, että lauantaina mentäisiin sisään aamupäivällä, joten sitä edeltävä yö meni taas aivan käteen, kun heräili moneen kertaan kattoo kelloa että joko on aamu..

Laitoksella homma eteni sikäli vauhdilla, että 16 tuntia myöhemmin tyyliin panadolin ja Jaanin kädenpuristuksen voimin sunnuntaina klo 3.00 syntyi kympin poika, eikä vain omasta mielestä. Pitkä ja hoikka, tarkalleen 55 cm ja 3935 g. Mulle sattui aivan timanttinen kätilö ja samalla arvostus kyseistä ammattia kohtaan nousi aivan tähtiin. Se jos mikä on kutsumushomma! Mä en omaksi onnekseni antanut synnytystoivelistaa vaikka olinkin sellaisen kirjoittanut, koska näin jälkikäteen olisi tuntunut tyhmältä ja osa toiveista olikin poissuljettu käynnistyksen vuoksi, kun jouduin olemaan piuhoissa kiinni lähes koko ajan. Kuitenkin oli loppupeleissä aivan sama mitä kautta tai miten hän tulee ulos, kunhan tulee ja vielä molemmat säilyttäisiin siitä hengissä. Se meni omalla painollaan ja ammattilaisten syynissä, päällimmäisenä tunne että musta pidettiin kyllä todella hyvää huolta. Puoliso varsinkin <3.

img_4751

Miten meillä on sitten sujunut? Tosi hyvin, etenkin ku ei ole vauvanhoidosta minkäänlaista etukäteiskokemusta. 27 tunnin valvomisen jälkeen olo muutenkin aika piestynä ei ensimmäisenä jäänyt mieleen miten vaippa vaihdetaan, mutta kummasti sitä niskapaskat opettaa ja oppii omaa lastaan käsittelemään. Isossa kuvassa oikein tyytyväisen ja helpon oloinen poitsu, lisäksi tietenkin kuolettavan suloinen. Tissimaito on näköjään aika anabolista (ja maistuvaa, poskista päätellen) ja jätkä kasvaa hyvää tahtia. Eli jos se tämän vaati, että kypsyi pari viikkoa pidempään, niin ei haittaa. Kyllä kai kaikki vauvat huutaa aina välillä, mutta niin kauan kun saadaan yöt aika lailla nukuttua, pysyy pääkin kasassa. Palautuminen lähti meikäläisellä suorastaan hämmästyttävän hyvin käyntiin ainakin noin pintapuolisesti ja olin lähes heti iskussa. Silti ei ole kiire uudelleen raskaaksi saati synnyttää :). Jos tässä ensin hankkisi kropan takaisin ja nukkuisi hetken selällään.

img_4740

Lauantaina jätkä sitten kastetaan! Tytölle olisi ollut nimi valmiina ja pojalle ollaan työstetty pitkään. Ajattelin, että täytyy nähdä keneltä hän näyttää, mutta on se alkuun niin mytyssä ettei sitä osaa sanoa muuta sanoa kuin Jaanin korvat ja mun huulet. Deadline alkoi kuitenkin häämöttämään ja taidettiin lyödä kombo kiinni tässä tätä kirjoittaessa. Perseus Panos*) se ei kuitenkaan ole. Poika Iso-Kuusela vaihtuu nyt Poika Inkiseksi.

cafb3ad5-589b-4d1f-a1f2-331fb34e6fd4

*) Ihan sama mihin päin Etelä-Eurooppaan lähdetään lomalle, niin isä Rufus menee aina paikallisesta. Niin meidän häämatkallakin, kun meillä oli kreikkalainen lentoyhtiö: mulle toivotetaan tervetulot englanniksi ja Jaanille sama kreikaksi, vaikka tuli heti mun vanavedessä. Siispä selattiin huviksemme kreikkalaisia pojan nimiä ja Perseus Panos löytyi sieltä, mille jaksettiin jonkin aikaa hihitellä. Mietittiin, antaiskohan pappi myöten jos vakuuteltaisiin että Jaanilla on kreikkalaiset juuret? Huomennahan voidaan sitä testaa..

Laskettu aika käsillä – nyt saa tulla!

Tänään on ultran mukainen laskettu päivä käsillä ja nyt näyttäisi hyvin epätodennäköiseltä, että kuulun tuohon 5 %:iin, joiden lapset syntyvät kyseisenä päivänä. Itse en ole hirveästi kyseisen päivän varaan laskenut vaan ennemmin pyrkinyt ajattelemaan, että meidän vauva tulee viimeistään toukokuussa.

fexme9490-1

Kiitos pitkien pyhien, Pääsiäisen ja Vapun jäin kotiin jo hieman normaalia aiemmin ja ensimmäiset kolme päivää meni mukavasti pieniä vaatteita pestessä, kaappeja järjestellessä ja jouluvalojen poistamisessa parvekkeelta. Neljäntenä päivänä alkoi sormien naputtelu ja mietin millä helkkarilla saan ajan kulumaan ja pienen takkuamisen jälkeen ymmärsin, että kaltaiselleni töistä poisjääminen on ollut todella iso muutos ja sekin vaatii totuttelua. Päivän sosiaalinen annos jäi ja jos en ollut päivän aikana puhunut kenenkään kanssa, voitte olla varmoja, että Jaani sai aika ryöpyn niskaansa illalla tullessaan kotiin. :) Ei mulla ole ikinä oikein ollut asiaa, mutta pitää vain saada olla äänessä edes hetki. Kun on tapana hieman suorittaa ja aikatauluttaa, ei ole helppo sisäistää, että nyt joku muu vie ja mun tehtävä on vaan olla ja odottaa.

gzcae9527

Kuitenkin koko raskausajasta (joka nyt tuntuu menneen jäätävän nopeasti) minulle itseasiassa ylivoimaisesti parasta ja helpointa aikaa on ollut tämä kotona vietetty 5,5 viikkoa. Tai sanotaan 4,5 viikkoa, sillä siihen asti vointi oli pääsääntöisesti todella hyvä: ei mitään kipuja, särkyjä tai oloja. Ainoastaan yöunet ovat olleet jo pitkään katkonaisia ja sekin oli alkuun tällaiselle ”täydelliselle nukkujalle” kova pala, mutta päiväunia on onneksi pystynyt ottamaan. Vaikka kehonkoostumus on varmasti muuttunut, painoa on tullut vaivaiset rapiat 8 kiloa ja olen voinut touhuta lähes mitä lystää ja viettänyt säiden puitteissa mahdollisimman paljon aikaa ulkona.

Nyt olen ymmärtänyt sanonnan odottavan aika on pitkä todellisen merkityksen, sillä nyt olen mielestäni tietenkin odottanut jo tarpeeksi kauan ja haluaisin nähdä, miltä meidän luomus näyttää. Tällä viikolla maanantaista lähtien pamahti päälle myös sitten selkäsärky (varmaan se kuuluisa SI-nivel) ja lantion seutu on ollut tulessa. Se jos mikä lohduttaa, niin mitä ilmeisemmin poika tekee tuloaan ja niin tai näin, kauaa en joudu tässä kärvistelemään eikä kukaan ole sinne mahaan koskaan jäänyt.

Yritä tässä nyt sitten tukeutua moiseen lohduttavaan ajatukseen.

Olo on kuin omenalla: punaiset posket ja sisus siemeniä täynnä

Se oli itseasiassa Jaani, joka avasi meillä keskustelun perheenlisäyksestä. Ei ole montaakaan vuotta (6), kun olin ehdottomasti sitä mieltä, etten halua lapsia, mutta tämä meni varmaan luonnollisesti yksiin suht nuoren iän ja silloisen elämäntilanteen vuoksi. Halusin ennemmin naimisiin, kuin lapsia. Tai olla vuosia naimisissa, ennen kuin hankkisi lapsia. Noh, naisena olemisen yksi parhaista puolista on nimenomaan se, että aina voi vaihtaa mielipidettään ja se on silti ok – kevyt, kuin poliitikon lupaus!

Missään vaiheessa ei ole biologinen kello tikittänyt ja olenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen löytänyt kumppanin, joka ymmärtää ainutlaatuisuuteni ja jos jonkun kanssa lapsen teen, niin se on kyllä ehdottomasti Rufus – tämä on ollut vähintään alitajunnan tiedossa jo pidemmän aikaa. Asiat ovat edenneet meille myös hyvin luontevalla painolla: päästiin naimisiin ja oltiin viittä vaille saamassa tilojen puolesta ystävällinen talokin valmiiksi ja sinne muutettua. Kaksioon tuskin oltaisiin lasta alettu vääntämään eikä alettu, vaikka neliöiden puolesta oltaisiinkin mahduttu.

Asia ehdittiin kuitenkin keskustella hyvinkin pitkälle: voi olla, että menee kauankin ennekuin tärppää, mikäli tärppää, tai sitten voi olla että alle vuoden päästä meillä on tilanne käsillä. Mitä tehdään jos saadaan tietää, että lapsella on jokin paha kehityshäiriö? Mitä jos ei ikinä saada biologisia lapsia, onko esim. adoptio vaihtoehto? Tietysti toivoo, ettei tällaisia joutuisi ikinä miettimään, mutta oltiin onneksi aika samoilla linjoilla asioista. Meillä asia eteni Jumalan armosta sitten hyvinkin nopeasti, kun päätös tehtiin, että saa tulla jos on tullakseen. Ja iloisesti voidaan todeta, että fitness ei ole millään tavalla mitä ilmeisimmin vaikuttanut kummankaan tuotantoon mitenkään negatiivisesti. 

Kauan siinä ei siis mennyt, kun huomaat odottavasi ja saman aikaisesti ei mitään käryä, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Asiasta ei myöskään halua huudella ympäriinsä ennen kuin tiedettäisiin, mikä sieltä tulee ja että kaikki on niin hyvin kuin tässä vaiheessa toivoa saattaa, nythän asiaa on jo hankala peitellä jos niikseen haluaisi. Omalle äidilleni jäin kyllä saman tien ”kiinni”, kun tuli isäni kanssa meille asentamaan verhotankoja ja hän huomasi ilmeisesti naamastani heti, että nyt on jotain sattunut. Ja tämä kaikki päivä sen jälkeen, kun olin kussut tikkuun.img_3983

Sen tikun varassa oltiinkin sitten yllättävän pitkään – käyt neuvolassa juttelemassa, täyttämässä lappua, antamassa näytteitä ja elät siihen malliin kieltolistan kanssa, että jotain sieltä on mitä ilmeisimmin tulossa, kunnes verikokeista vasta viikkojen jälkeen ”joku” sen sulle virallisesti vahvistaa, että pulla on uunissa. Ja siitä sitten pääset ensimmäiseen ultraan ja on kiva todeta, ettet ole kuvitellut koko asiaa. Mutta jos jokin asia loi uskoa jälkikasvusta, niin kyllä se oli ihan saatanallinen paha olo: aamusta iltaan aivan kuin darrassa ja siihen mausteeksi raivolaattaaminen niin kovalla paineella, että osan on tultava nenästä. Voin kertoa, että siinä vatsahappojen polttaessa klyyvarissa ja oksennusta niistäessä olo on kaikkea muuta kuin hehkeä, mutta saipa taas uutta perspektiiviä siihen, miten maailma makaa, kun naamaan pamahtaa vuosisadan akne.

Varmasti on joku voinut pahemminkin ja mitäs sitä nyt vertailemaan, yksilöitä kun tässä ollaan. On tässä nyt enemmän tai vähemmän pystytty toimimaan, vaikka alkoi hermoa kiristämään ja onneksi näyttäisi olevan nyt takana päin. On tämä ollut myös surkuhupaisaa, kun tässä syksyllä herra Inki saapui rapujuhlista asiaankuuluvassa kondiksessa ja herätti mut klo 3.30 syömään hankkimaansa maailman suurinta kebabia, mitä ei jaksanut itse syödä. Jo herätessä oli nälkä niin ajattelin why not, mutta se kebbe nousi siitä samaa reittiä samantien ja siellä pää vessanpöntössä on kiva, kun Inki kysyy ovenkarmeista kiinni pitäen että onko kaikki hyvin. Seuraava päivä meni siirtonurmea asentaessa pihalla ja molemmilla oksennus kurkussa, mutta syyt oli vähän eri. Ehkä se on sitä solidaarisuutta se?

img_3987

Nyt tarkasteltuna tämä aika on mennyt jäätävän nopeasti ja kohta pitäisi jo vanhemman viittaa sovitella harteille. Ainakin olen jo yhden vanhempana olemisen tehtävän ottanut omakseni ja se on huolissaan oleminen, jatkuvasti: alkuun ei uskalla liikaa innostua, kun ei voi tietää miten käy, sitten jännittää, että kaikki on hyvin rakenneultrassa ja kolmanneksi vaan toivoo, että pysyisi sisällä riittävän pitkään. Neuvolatoiminta jos mikä ainakin täällä Espoossa on ihan omaa luokkaansa, kun ihan kaikki syynätään (ja hyvä, että syynätään!). Olen mm. käynyt fysioterapiassa missä täti tsekkasi, että osaan jännittää syvät vatsalihakset (osasin) ja viimeistään siellä ymmärsin, jos jostain voin taputtaa itseäni oikein kunnolla päähän, niin monista punttiksella vietetyistä vuosista – fyysisesti en itseäni tässä rupeamassa enää epäile.

Mikä sitten muksulle nimeksi? 

Uutena vuotena tieto sukupuolesta oli sen verran tuore, että yritettiin porukalla keksiä hyviä vaihtoehtoja nimeksi ja meillä on jo vahva esitys: Massi-Mies Inkinen. Massi-nimisiä henkilöitä Suomesta löytyy 2000-luvulla syntyneistä ja Mies on päässyt ihan kalenteriinkin asti. Tällä vaihtoehdolla olisi myös helppo 2 000 € tienattu mikäli näin päätetään, mutta lapsemme joutuisi selviytymään sen kanssa täysi-ikäiseksi asti, joten sopimusteknisiä seikkoja joudutaan ehkä kyseisen parivaljakon kanssa vielä hiomaan. Onko teillä parempia ehdotuksia?

Läpileikkaus viime vuoteen

Vuosi ja kaksi kuukautta on kieltämättä pitänyt sisällään mun elämässä eniten mullistavia asioita, joista olisi kerrankin voinut jauhaa. Oikein huvitti vilkaista, mitä olen viimeksi niin innoissani kertonut taloprojektista, sillä nythän ollaan oltu espoolaisia nelisen kuukautta ja ei se projekti ehkä mennyt niin ruusuisesti, mitä alku lupaili. Lyhykäisyydessään aikataulu meni pitkäksi (ei haitanut, jopa toivottavaa, niin ei tarvinnut jännittää, osuuko häät, häämatka ja muutto tyyliin samalle viikolle) ja viestintä olisi voinut toimia paremmin: sinä päivänä kun piti luovutuksen piti tapahtua, oltiin pihalla seisomassa ja ihmettelemässä, että kyllä on keskeneräisen näköistä ja ei täällä kyllä ketään ole. Urakoitsija oli unohtanut ilmoittaa, että hanke myöhästyi, muttei onneksi oltu muuttokuorman kanssa pihalla odottelemassa. Kosmeettisten pikkuvikojen lisäksi jotain pientä yllätystä on vähän väliä tullut, että on pitänyt ihmetellä ihmisten logiikkaa, ja isommilta konnuuksilta ollaan toistaiseksi säästytty. Varastotilan puute aiheuttaa meillä toistaiseksi eniten päänvaivaa, mutta sekin on tavalla tai toisella järjestettävissä ja isossa kuvassa ollaan oikein tyytyväisiä. Tonttikauppa tehtiin puhtaasti asuinympäristön fiiliksen perusteella, mitä siitä nyt ehti skannailemaan, ja tässä mielessä kävi törkeä mäihä – ollaan viihdytty erinomaisen hyvin, eikä todellakaan ole ikävä Jätkäsaareen. Jos nyt talo itsessään ja sijainti miellyttää, niin kokonaisuutta parantaa kyllä tajuttoman mukavat naapurit, se jos mikä tässä on huippua.

Vuonna 2018 on myös töitä paiskittu enemmän, mitä koskaan. Oli kyllä motivaatiotakin, sillä vaikka kuinka oli kaikki isoimmat hankkeet hoidettu, niin kyllä häihin sai upotettua aikamoisen summan rahaa. Ehdittiin olla päivää vajaa 2 vuotta kihloissa ennen pääpäivää, jota voisi pitää varsin hyvänä aikana säästää ja suunnitella kaikessa rauhassa. Itselleni kävi niin, että tietyt asiat (päivä, paikka) lyötiin lukkoon aika piankin, jota seurasi oleelliset hankinnat (puvut, sormus, valokuvaaja jne.) pienissä pyrähdyksissä, mutta ajan kuluessa alkoi kaiken maailman sälä ja silppu myös uuvuttamaan. Onneksi en siitä hirveästi jaksanut stressata ja tämän neuvon jaan mielelläni myös muille, sillä kukaan ei niitä juhlissa edes älyä katsoa, eikä jälkikäteen edes jaksa muistella. Kun juhlat on teidän näköiset, paikalla kaikki teille tärkeät ihmiset, hyvää ruokaa ja juomaa riittävästi, niin ei voi mennä pieleen. <3

Kulunut kesä oli ainakin helteiden puolesta parhaita, mitä on nähty ja niin läimäsi meillekin aamupäivän epävarmuuden jälkeen kunnon seksihelle. Edellisenä päivänä juhlapaikkaa koristellessa sattui satamaan huolella ja siinä, kun piha puroili, ei voinut kun toivoa aurinkoa seuraavalle päivälle, sillä olihan se vähän ankean näköistä. Sitä saatiin mitä tilattiin ja jos jotain muuttaisin, niin meikin tekisin itse, sillä tämä valui naamalta jo astuessani kirkosta pihalle, mutta sekin oli sivuseikka. Ainakaan ei kenenkään vieraan tarvinnut hävetä, jos oli vähän märkä kauluspaita, sillä tämä morsian oli itse uitettu. Nyt kun alan tässä paukuttaa muutamia kuvia meidän häistä, niin shout out menee jälleen vuoden hääyrittäjä valokuvaaja Petri Mastille:
b20i2949
img_3357 img_3358 img_3360 img_3361

Häämatkalle suunnattiin heti seuraavana maanantaina. Alkuun mielessä kävi enemmän kaukomatkakohteita, mutta molemmat halusi lähteä reissuun aika lailla heti häiden jälkeen ja valittiin kohteeksi ”lähellä oleva” Kreikan saari Santorini, minkä valkoisia kalkkitaloja & sinisiä kattoja oltiin ihailtu joiltain YouTube-videoilta tai jopa 15 vuotta sitten erään matkatoimiston ärrältä saatavasta oppaasta.

d911a187-e793-426d-a8bd-8b92e90bd654 bd371c22-990a-4e21-8d67-37fd42821ed3

Santorinin vierailun arvoisista paikoista Oiaa peräänkuulutettiin maailman upeimmista auringonlaskuista ja juuri näistä somista tönöistä, niin haluttiin ehdottomasti sinne. Sesonki toki näkyi hinnoissa ja sinne ei kannata lähteä köyhäilemään (esimerkkinä aamiaisomeletit, kahvit ja appelsiinimehut kahdelta hengeltä yht. 65 €), mutta meille oli joka pennin väärti, jos lähtökohtaisesti kyseiselle reissulle kerran elämässä lähdetään. Jos Tallinnaa ja Tukholmaa ei lasketa, tämä oli Ruffen kanssa ensimmäinen ja toistaiseksi varmaan viimeinen kahdenkeskinen ulkomaan matkamme ja hyvin pärjättiin (tässä vaiheessa hyvä testaa..). Viikko vierähti ihanasti pelipaikoilla joko omassa ammeessa löhöillen tai käyskennellessä lähiympäristössä – vastanaineena jo se tuntui aika mukavalta. Tuo aika riitti vallan mainiosti pintapuolisen arvioinnin tekemiseen: Oia & Imerovigli ehdottomasti näkemisen arvoiset, muualla aika shitiä ja kitukasvuista.

img_2731

Hyvä p(r)una kuuluu tottakai lomaan.

img_2498 img_2780

Mutta sen sanon näistä maailmankuuluista auringonlaskuista – kyllä ne on meillä täällä Suomessa. Itse en ole ainakaan koskaan ennen nähnyt lähellekään mitään yhtä maagista, mitä viime kesänä omalta mökkilaiturilta. Ei ehkä tarjoilla yhtä usein, mutta kun tarjoillaan, niin sanattomaksi vetää:

030b2a60-2797-4bd0-b97c-0abfccc17c7f

Jos omat häät käy omalle kukkarolle, niin kyllä ne käy kavereidenkin. Siihen häälahjaa, mahdollista majoitusta ja matkustamista juhlapaikalle, polttareista puhumattakaan. Mulle järjestettiin ihanat, tyylikkäät aikuisen naisen juhlat. Ei mitään nöyryyttämistä, lentokoneesta heittämistä tai örvellystä, vaan hyvin ainutlaatuista aikaa ihanien ystävien kanssa. Tässäkin mielessä mulla oli ihan mieletön vuosi, että häät toi mukanaan mukavia liitännäisiä, yhtään vähättelemättä muita ”arkisempiakaan” tapahtumia.

img_2166

Miltäs elämä sitten Rouva Inkinä näyttää? Todella valoisalta. Näppärimmät sieltä varmaan ehti jo rivien välistä lukeakin, mutta jos kuvitellaan että elämäni isoimmat projektit on jos ei taputeltu, niin hyvin loppusuoralla, voin kertoa, että pieleen menee. Todellinen, elämänmittainen urakka meillä alkaakin näillä näkymin toukokuussa, kun täydennetään meidän perhettä yhdellä pienellä pojalla <3.

Täällä voidaan siis todella paksusti!

%d bloggaajaa tykkää tästä: