Ojentavaa kättä

Oon joskus luullut, että olen mukamas hyväkin jutun kertoja, mutten sitten mitään verrattuna savolaisiin. Eilen yhdessä tilaisuudessa kuopiolainen herrasmies kertoili sellaisia kalajuttuja etten voinu muuta kuin nauraa vedet silmissä. ”Muistan vieläkin kuin eilisen päivän vuonna seitkytäneljä…”

Noniin, mutta nyt niihin viikon asioihin. Mä sain Lumian ja näin iPhonea käyttäneenä voin kertoa että kylläpäs on monimutkainen systeemi. Jos jollain on joku käyttöopas niin postittakaa ettei tarvi ottaa yksityistunteja. Yritin lisätä perus facebookit ja hupsista heijaa siinä kävi niin, että sehän synkronoi sinne puhelinluetteloon varmaan mun kaikki 2000 läheisintä ystävää ja olin kokoajan liiankin hyvin perillä mitä siellä tapahtuu. Älkää nyt käsittäkö väärin, olihan se pakko poistaa. Samalla valkeni erittäin kirkkaasti, että täytyy varmaan itsekin katsoa että mitä minä siellä suollan: entisellä esimiehellä oli sama systeemi käytössä ja oli varmaan mukava selitellä vaimolle kun supsukka keikkuu näytössä bikineissä että assari se sieltä vaan soittaa..:) Tykkään hoitaa asioita kaikessa yksinkertaisuudessaan ja olo on ollut kuin Uuno Turhapurolla, kun oon räplännyt kolmea puhelinta yhtä aikaa. Yksi missä on kaikki henk.koht., yksi uunituore ja yksi mistä on liittymä katkaistu, mutta kaikki numerot. Näppärää! Kokeilkaa ihmeessä, suosittelen.. Tässä pari päivää tuhertaessani jäljellä on enää kaksi, eli enttententten kummasta soitan on sitten herran haltuun ja kerron kyllä kun on vain enää yksi mistä tavoittaa, mikäli tavoittaa.

Mulla on ollut aika monta pyörää elämässäni ja mikään niistä ei ole pärjännyt äidiltä sosialisoituun vanha kunnon Helkama Kaunottareen. Siinä kuulkaas poljin rullaa vaikkei ketjuja ole rasvattu miesmuistiin, satula on tehty kuin nakutettu näille paloille eikä haarat aukea kevään ensimmäisinä viikkoina kun yrittää totutella istuimeen – käy niin kuin uusien kenkien kanssa, kerran kävelet rakot niillä niin eipähän hierrä enää.  En ole mikään sunnuntai-pyöräilijä eli sillä liikkuessani pitää aina kikkailla niin, että joko olen menossa jumpalle tai toisessä päässä on suihku. Todisteena voin kertoa toissapäivänä sattuneen tapauksen Huopalahden asematunnelissa:  kirkkaalla ilmalla sinne sukeltaa sokkona ja pitää peukut pystyssä ettei kukaan jää alle. Nyt oli kuitenkin sateista ja jopa näin että pari pulua on siellä kukkumassa, mutta eiköhän ne kerkiä alta pois. Ei kerenny! Pigeon slaughterer S. Iso-Kuusela tuli kuin ohjus ja kops, sorkat raapas kypärää. Onneksi oli potta päässä, oli meinaan sellane slaagi että sain tehä töitä, etten jatkanu matkaa pöheikön puolelle.

Kuntoilu on kyllä hieno asia ja voitte olla varmoja, että luonto järjestää pikku outdoor spinningit. Aivan sama mistä tulette, mutta täällä Helsingissä tuuli pyörii niin, että kokoajan on julmeton vastatuuli. Oon aina ihan loppu kun saavun määränpäähän, nyt laiskottaa sen verta että hurautan autolla ja säästelen ne jalat sinne treeniin minkä olen tässä palttiarallaa suorittamassa.

Lauantaita, pikku ystävät.

Aika hankkia parit pisamat

Kiekkohuumaa tänään ja huomenna

Viime vuonna tähän aikaan olin jääkiekon MM-kisoissa töissä kaatamassa kaljaa minkä käsistäni kerkesin. Kulkulupa piti hommata ennen kuin itse lähdin EM-kisoihin Espanjaan, enkä ajatellut sitä sen koommin, vaan päräytin hakemaan sitä juuri hikilenkin jälkeen. Huppari oli ihan soijassa ja siellä sitten, kun passia tarkastettiin ja hyvä ettei sormenjälkiä otettu, tajusin että nyt tulee komia kuva. Vaikka työnä ei ehkä ollut mitään ’herkkua’, niin voin kertoa että tunnelman takia se oli mahtavaa.

Tänä vuonna en sitten olekaan ollut paikanpäällä töissä, mutta pelit olen kyllä katsonut. Kertoo mun mielestä aika paljon suomalaisten luonteesta, kun joukkue dumataan jo ennen mitään näyttöä. Eihän näyttö ehkä ole aina ollut vakuuttavimmasta päästä, mutta missäs sitä nyt ollaan? Koin olevani jopa hieman etuoikeutettu, kun pääsin torstaina katsomaan paikan päälle puolivälieräottelun Suomi-Slovakia ja Esa Tikkanen kävi erätauoilla antamassa kommenttinsa.Mitä itseeni tulee, niin olen viimeiset 3 viikkoa kulkenut pää pilvissä ja loppua ei näy. Luulin, että perussuomalaisia jurnuttajia jo veeituttaa, kun tuulettelen kokoajan kuinka hyvin kulkee ja jouduin äidiltä jo kysyä että ärsyttääkö. Ei ärsytä. :) Mulla on ollut niin uskomaton flow, että pahaa tekee! Ennen oli vain ’hyviä päiviä’ ja sitten iski perusarki. Nyt kun asiat on alkanu rullaamaan nopeammin kuin kuvittelinkaan, on ollut myös aikaa pohtia viime vuotta: kesän alkaessa ja sen jälkeen en ollut kovin onnellinen. Sattui siinä ehkä muutama henkilökohtainen asia mitä en ymmärtänyt, ja meni pitkän aikaa päästä yli. Treenasin ja tähtäsin kisoihin, ja vaikka luulin tekeväni sitä täydestä sydämestäni, käytin sitä ehkä myös peittämään puutteet. Hirveä stressi siitä miten pärjäisin, koska olin antanut sille kaikkeni  – ja mites sitten kun ei pärjääkään? Ainoa ’sisältö’ elämässä ja kun se ei anna mitä haluaa?

Nyt olen tämän kaiken pienessä päässäni pyöritellyt ja onhan sitä muutkin ympärillä toitottaneet vaikka kuinka, mutta niinhän se on, ettei ihminen saa mitään aikaa, jollei se ole hänestä itsestään lähtöisin. Tämä laji on ihana, ihana lisä, muttei se saa olla kaikki. (Ellei nyt olla jollai proleveleillä, kun tarvi tehdä muuta.) Muiden asioiden, oli se sitten työ, perhe tai mikä vaan, on pakko olla kunnossa siinä sivussa. Mulla on nyt hommat kuosissa ja se näkyy, mää ihan säteilen. Olen avannut pyöräilykauden ja sompaan töihin ja salille nyt kaunottarella, siitä syystä en väännä muuta aerobista ja punttitreeni on kulkenut kuin unelma. Mun uusi lempitreeni onkin nyt selkä, sillä siinä olen ylittänyt itseni viikko viikolta ja revin tuossa jopa omaa painoani alas, en kauniisti mutta kuitenkin. Suonissa virtaa kehitys ja tiedän millaisen tunteen haluan seuraavan kerran, kun aloitan kisaprepin. Nyt ollaan aika lähellä sitä ja lavat saattaa kutsua ennen kuin arvaankaan.

Kaunottaren keväthuolto viime kesänä

Ei kuitenkaan hötkyillä, mennään päivä kerrallaan ja nautiskellaan kaikesta mitä on nyt ja toivottavasti muiden menestyksestä. Tänään suuntaan johki keskustan kuppilaan liinat kaulassa, toivottavasti Jomperi on varannu jo paikat. ;)

Proud! Hyvä Piude!

Meidän Piia Pajunen toi EM-pronssia naisten fitneksestä Santa Susannassa! Mä tapasin Piian ekan kerran reilu vuos sitten ja sillon se käveli vastaan sellasessa one piece –haalarissa ja kuoriutu sieltä valmiina treenaa jalat Kimmon kaa. Sen jälkee Kimmo vaa sano että se on hullu, siitä tulee vielä hyvä. Ja niinhän siinä kävi. <3 Eve jäi harmillisesti sijalle 7. Se on varmaan toinen mikä korpeaa heti 4. jälkeen. Tuskin maltan oottaa kuulla kaiken.

4min ja mä jo pöllin kuvan

Mutta on mulla monta muutakin syytä olla innoissaan! Yksi niistä on se, että Eve muuttaa ainakin kesäksi Helsinkiin! Koko ikäni oon täällä asunut ja edelleen oon onnellisen tietämätön kaikesta tapahtumasta, niin nyt on onneksi Eve tulossa antaan push-ilmoituksia: eilenki oli Helsinki city run ja ei siitäkään mitään tietoa ennen kuin kirosin sitä ruuhkassa istuessani. Heti alkuunsa sanoin että täällä on sitten vain yksi ja ainoa oikea sali ja se on missä minä käyn, muihin ei ole kortteja ostamista. Meidän tiimiin on tullut myös uusi jäsen, Oona Ylitolonen, täältä Helsingistä! jonka kanssa hinkkailtiin käsiä tuossa yks kaunis päivä, kun kerta oli sama ohjelma. Nyt oon saanu sitä henkistä kanttia ja lisää on tulossa; kaverin kaksi sormea tekee ihmeitä viimesissä toistoissa. Tähän asti vaihtoehtona on ollu pyytää joku jantteri varmistamaan etten varmana tiputa tankoa nenään, mutta se on kussu siinä etten ole uskaltanut pyytää ketään. :)

Tein vuorotöitä monta vuotta ja kyllähän kaikkeen sopeutuu. Nyt kuitenkin on oppinut arvostamaan perus virka-aikoja 8-16 ja viikonloput aina vapaat. Aikaisemmin ei pystynyt niin hyvin suunnittelemaan mitään förskottiin, sillä aina piti odottaa että sai seuraavien viikkojen lista. Yleensähän viikonloppuisin juuri oli töitä, sillä koulun takia piti sitä jotain tienatakin.. Tässä on kuitenkin ollut muutosta kerrakseen, ja on helpottavaa että edes jokin on pysyvää, nimittäin työaika.

Arkisin olen aina niin raato, että kun lopulta pääsen kotiin, en paljoa muuta jaksa kuin katsoa viaplayta. Silloin kun mulla oli suoritusputki meneillään,  saatto se äityä niin pahaksi, että laitoin vapaapäivänäkin kellon soimaan etten varmana nuku päivää ohi.. Nyt ei ole sitä pelkoa että nukkuisin kuuna päivänä yli 9, sillä kilkkana herättää viim. 6.30 aamupissille. Ompahan ollu hyvää aikaa laittaa kämppä kuntoon: ennen kymmentä olin jo pessyt kaksi koneellista pyykkiä, vaihtanu lakanat, viikannu vaatteet ja silittäny 6 kauluspaitaa iskukuntoon. Hienoa olla tehokas! Varsinkin kun armas koirani järjestää pientä puuhaa perjantai-illan ratoksi kuorruttamalla päiväpeitteen.  Aina on jotain mitä odottaa.

Tuli muuten tuossa viikolla radiosta toiveita. Eräs kuuntelija soitti ja pyysi Bloodhound gangin bad touchin. Olin ala-asteella varmaan siinä 10 korvilla ja ko. bändi oli hetkellisesti se mun lemppari. Veljeni sai (epäilen) isän ostamaan levyn ja sitähän luukutettiin autossa aina mökkimatkalla. En tietenkään ymmärtänyt sanoja ja ilmeisesti ei vanhemmatkaan, sillä levy soi vaikka kailotin iloisesti takapenkillä että I need to find a new vagina. :)

Perinteikästä vappua Carusellista