Tukijoukkojen merkitys

Mulla on ollut aika köykäinen urheilijatausta; olin pullukka pianonsoittaja ja ala-asteen liikunnanmaikka nöyryytti mua niin, että yllätyin ku 7 vuotta myöhemmin tämä kävelee autoni edestä suojatietä ja mulle iski hillitön halu ajaa yli. Sama toistui joukkuelajien parissa: koin olevani heittopussi josta ei ole mihinkään ja kentällä mut sijoitettiin sinne missä aiheuttaisin todennäköisesti vähiten vahinkoa. (Käytin ehkä pikkusen värikynää, mutta ymmärtänette pointin.) Myönnän olevani ’vähän’ katkera, mutta tämmöisestä pitääkin ammentaa se kickass –meininki! Kuka nimittäin on sanomaan mitä voit ja et voi tehdä?

Perhe
Itselleni on tärkeää, että minulle maailman tärkeimmät ihmiset ymmärtävät mitä teen ja miksi sen teen. Ensimmäisen kerran kun infosin äitiäni kisaamisesta, ensimmäinen kommentti oli ”ei se sua elätä” ja jouduin kovasti selittelemään ettei pointti olekaan siinä. Aluksi lajivalinnassakin oli ehkäpä sulattelemista hieman konservatiivisille vanhemmilleni ynnäten epäurheilijamaisuuteni. Kun kerroin osallistuvani Lappeenranta Body & Fitnessiin ja pyysin vanhempiani katsomaan, vastaus oli epämääräistä ’katellaan’. Isäni on tyypillinen suomalainen mies, ei siis mikään paskanjauhaja vaan puhuu vain silloin kun on jotain sanottavaa. LBF:n jälkeen isä sanoi että ”näyttäis siltä että sähän voit jopa pärjääkki siellä”, se riitti ja siitä lähtien molemmat on ollu tapittamassa kisani ja tulossa jatkossakin – no questions :). Väittäisin, että sivusta seuranneena vanhempanikin ovat huomanneet miten paljon ’uhraan’ ajastani kuntoni eteen, ja ettei tämä ole vain piparit piiloon ja lavalle kekkuloimaan, vaan kokonaisvaltainen elämäntyyli.

Valinta on ollut itselleni pelastus ja vaikuttanut – kehtaan väittää – ainoastaan positiivisesti väleihimme. Oon kertonu äitikullalle mitä kaikkea ennen toikkaroin ja tällä kertaa suusta tuli vaan ’sus siunaa lapskulta, onneks ei enää tartte olla huolissaan’. :) Toki rapatessa roiskuu ja läheiset ovat saaneet valtaosan sonnasta niskaan, mutta toivottavasti eivät ota henkilökohtaisesti vaan ovat oppineet nauramaan kun Suvia taas kiristää. Pikku hiljaa kysymykset ”otatko jäätelöä” ovat loppuneet ja mä saan aina luksus-erityiskohtelua: jos viikonloppuisin ollaan mökillä niin salaattiainekset ripotellaan eri kippoihin, mistä voi jokainen ottaa makunsa mukaan. Isäni sattuu sitäpaitsi olemaan maan paras amatööri-pihvinpaistaja, että lihat grillataan erikseen ilman marinadeja ja silti voidaan syödä yhtä aikaa ja nauttia yhdessä olosta. Pari kertaa veljenikin heräsi kesällä 5 aikaan ylös vaan juoksemaan seurakseni lenkkiä, ja en todellakaan sano tätä liian usein, mutta arvostan<3.

Pro Elite Team
Kaiken kisaamiseen (ja muuhunkin) liittyvän olen sysännyt iloisesti Minnan ja Kimmon harteille. Jos jokin ei toimi, otan kriisipuhelun koska muuten on koko aurinkokunta täälläpäin sekaisin. Tiimistä saan kaiken tarvittavan: ohjeet & neuvot & vaarit. Huolto pelaa niin värjäyksen, meikkauksen, tukanlaiton kuin lihashuollonkin osalta, unohtamatta henkistä kanttia! Tämä on ollut mulle varsinainen lottovoitto, koska joudun kuitenkin elämään itseni kanssa 24/7 jonka lisäks oon erittäin hyvä stressaamaan, jotenka on hyvä että joku vähän palauttelee.

Minnan ja Kimmon kanssa Espanjassa

Tähän touhuun kun ryhtyy, äkkiä huomaa, että jyvät erotellaan akanoista. Ne ihmiset, jotka on tarkoitettu pysymään rinnalla, tulee pysymään. Mulla on muutama kullanarvoinen ystävä, joiden näkeminen on aika harvaa silloin kun on kisahaippi päällä. Läheisten on hyvä valmistautua siihen, että kotirintamalla on hiljaista, vaikkakaan mikään nälkä/väsyneisyys ei saisi olla ’tekosyy’ jos ja kun tulee kajaaliin. Sanotaanko, että tämä on tuonut huonot puoleni esiin, mutta myös kasvattanut hirveästi. Virheitä on tehty mutta niistä myöskin opittu: ” You are not in this world to live up to other people’s expectations, nor should you feel the world must live up to yours”.

Barbie-hetki tiedossa!

Kaikki naiset tietää millaista on hyvän kampaajan etsiminen. Maksetaan itsemme kipeiksi ja lähetään pois ajatellen että voi jumakauta. Tämä laji varsinkin kun on aika ulkonäkökeskeinen ja itse tipun siihen laariin missä häthätää osataan laittaa tukka ponnarille. Onneksi meillä on PRIME Hair & Beauty design ja Umppu.

Ekan kerran istuin Umpun tuoliin päivää ennen LBF, jolloin hän väänsi kisakampauksen valmiiksi. Sitten vaan tukka tötterölle ja kohti Lappeenrantaa. Umppu tuli ite perässä kisa-aamuna vielä oikomaan viimeiset suortuvat ja varta vasten Helsinkiin laittaan mut kuntoon SMiin. Pro Elitessä työnjako on se, että Umps laittaa tukat, Minna hoitaa meikit ja perhe Sorsa öljyt. Katotaan lankeeko mulle nyt värien levityksen opettelu että voin olla ees jollain tapaa ’hyödyks’, Kimbellä kun alkaa pikkuhiljaa olla aikas tukalat oltavat kert tiimissä on jo aika monta sirppua!

Ensimmäiset kriisin ainekset oli ilmassa, kun lähdin Espanjaan. Ajattelin että eikait se kikkuran vääntäminen voi niin vaikeaa olla mutta kuinkas kävikään. Olin vähä sivukorvalla kuunnellu että ”tärkeintä on mitä sinne alle laittaa” ja mullahan oli niin stydit setit ettei kyllä toiminu enää kiharrin eikä suoristin. Kirosin Maikulle ja Elinille että oonko oikeesti näin onneton tapaus, mutta eipä nekään saaneet sitä tukkaa ojoon. En lähe enää ikinä mihinkää ilman lämpörullia mutta aina parempi jos saan 45 kilosen komeetan matkaan. :)

Mun osa on tosi helppo; tänä lauantaina hoidan itseni vaan paikalle, kun Umppu on miettiny mulle lookin valmiiksi. Luvassa myös muuta mukavaa (näätte sunnuntaina jos oikeen tsemppaan), mutta luulen että palataan eka todellisuuteen ja kunnolla köniin w/ Minna & Kimmo!

Itsensä motivoimisesta

On kaksi tapaa: joko tekee, tai sitten ei tee. Ei ole mitään yrittämistä. Jos ihminen puhuu aikomisestaan yrittää lopettaa vaikkapa tupakointi, ni mehän tiedetään että perseelleen se tulee menemään. Tässä listaa itsensä motivoimisesta satunnaisessa järjestyksessä:

#1. Love what you do and do what you love

Lähtökohtahan on se, että kyllä tästä täytyy tykätä. Multa on kysytty olenko varma, että teen tätä vain itseni takia ja voin kertoa että eihän kukaan treenaa 10 kertaa viikossa vain miellyttääkseen jotakuta toista. Mulla treenitahti kiihtyy loppua kohti, koska peilistä näkyvä kunto alkaa palkita tehdyn työn tulokset. Salilla se saattaa olla ennätyspainot, lenkillä aika tai matka, mutta tällä hetkellä riittää litimärkä t-paita niin tiedän tehneeni tarpeeksi.

#2. Tavoitteiden asettaminen

Vaikeaa olla motivoitunut jossei ole mitään mihin tähdätä. ”Pessimisti ei pety” –asenteet huit helvettiin ja samaten unohdetaan mikä on ’realistista’. Kuka sen määrittää? Pelasin 5-vuotiaana jalkapalloa ja silloin mietin kuinka hienoa olisi joskus kävellä kultamitali kaulassa kotiin. Tämä tuntui silloin silkalta mahdottomuudelta. Kuinka ollakaan, meillä oli ainoa likkajoukkue poikien turnauksessa ja vietiin se, ja mun jalkapalloura tyssäs ku seinään.

#3. Kuulopuheet

Kateellisuus, tuo perisuomalainen piirre. Varsinkin naiset on kieroja kuin korkkiruuvit. Harvalla riittää itseluottamus olemaan vilpittömästi iloinen toisen puolesta, vaikkeivät edes kilpailisi keskenään millään tasolla. Tämä ’vihaposti’ kannattaa joko jättää omaan arvoonsa tai kääntää voitoksi, nimittäin silloin tiedät tekeväsi jotain oikein, kun muita sieppaa. ”Haters, they love to see you fall”.

#4. Pro Elite Team

Ole oikeiden ihmisten ympäröimänä. Taas kerran eräs itseäni viisaampi sanoi, että kaikkee muuta pitää epäillä paitsi omaa perhettä ja näinhän se on. Mikään ei myöskään anna mulle samanlaista sysäystä kun tiimipäivät/minicampit Nokialla. Meillä on niin hyvä porukka plus Minnan ja Kimmon tukea ei voi edes sanoin kuvailla.

#5. Musiikki

Tee tykki soittolista, napit korviin ja volat kaakkoon niin ettet kuule etkä näe mitään (=häiriötekijät). Jokainen taplaa tyylillään, toisille voi toimia salkkareiden kattominen samaan aikaan tai lehtien lukeminen, mutta sekin kokeiltuna voin todeta ettei toimi kun hikoilen sivut mössöksi.

#6. Quotes on being positive

Luen aika paljon mitä viisaat herrat ovat sanoneet. Niitä on hyvä lukea samaan aikaan ku juo aamukahvia ni johan lähtee päivä käyntiin vaikka väärällä jalalla olisikin noustu.

#7. Uudet releet

Jos viimeiset konnankoukut alkaa olla käytetty, niin paras keino motivoida itseään on tietenkin hommata uudet vermeet. Itsehän pimahdin heinäkuun alennusmyynneissä eikä mikään tunnu paremmalta ku vetää jalkaa uudet, raikkaat Niket! Hommasin myös aika kirkuvat trikoot ja nyt on syytä pitää takaosasto kunnossa, nimittäin ne ei anna selluliitille kyllä yhtään armoa.

Loppujen lopuksi ei tämä ole mitään tähtitiedettä. Jokaiselle kehkeytyy omat selviytymiskeinonsa, oli se sitten kaneli tai 10 000 hermesetasia päivässä. Heikkouksia tulee ja niiden kanssa on vaan opittava elämään. Hyvä kuitenkin muistaa, että siellä on kilpasisko joka ei varmana jätä mitään tekemättä.

Pelkkä halu ei riitä, on oltava nälkä.

Tiedossa Tampere

Ihana päivä, intiaanikesä on enemmän kuin tervetullut! Saa olla jo pitkälle syksy ennen kun laitan sukat jalkaan. Sitten asiaan:

Nyt on alle kuukausi kisoihin. Kaikkeni antaneena huomaan että nyt meinaa alkaa hyytymään. Onneksi on BCAA:t. Nappeja vedetään jo sellanen määrä, että vaikkei mulla ennen ole ollut ongelmia tuon nielemisen kanssa ni nyt takkuaa. Niinhän se on että enempi parempi ja kaikkea reilusti. Jossei tehoa niin tuplataan määrä. Tämä minun too fast & furious aineenvaihdunta on taas aiheuttanut pikkusen harmaita hiuksia eikä tässä ole juurikaan lepopäiviä pidetty. Vähintään lenkki päivässä pitää Dextran loitolla! Eilisen kokouspäivän päätteeksi otin kuitenkin iltapäivä kello neljän saunan meren rannassa kolottaville paikoilleni ja latailin mieltäni tulevaan viikonloppuun eli Tampereen campiin ja Pro Elite tiimipäivään.

Tämän illan ohjelmana oli pakkaaminen ja kokata pitkälti viikonlopun ruoat valmiiksi, sillä voi olla että lieden ääressä on ruuhkaa. Paula tulee hakemaan mut töistä ja lähetään suorinta päätä kohti Biancaneveä, jonne olen sopinut sovitusajan huomiseksi. Nyt täytyy siis tehdä päätöksiä kisa-asun suhteen. Niin tai näin, niin tykkikamaa tulossa! Biancanevestä saa myös kisavärejä ja Elina on varannut mulle pari pakettia Jan Tanaa. Parempi hoitaa näin hyvissä ajoin ettei pääse käymään mitään vahinkoja.

Nyt taitaa olla ensimmäinen kerta, kun saadaan koko kööri kokoon. Luvassa on arvatenkin sellasta tukkapöllyä, että tulen taas hoikkana kotiin, mutta niin motivoituneena että jaksan taas painaa hamaan tappiin asti. Ja olihan mulla taas ikävä<3