Matkailu avartaa

Toissapäivänä istuin sporassa matkalla kotiin ja koko matkan kehitin siinä varmaan sitä syvää otsaryppyä, kun luin Nokian yt:istä ja muusta masentavasta. Sitten yks kaks ratikasta poistuva tyttö huikkaa mulle että ”Suvi sä oot mun idoli” ja hymy perään. Olin puulla päähän lyöty ja ennätin vastaamaan siihen vain että aaa kiitti, tai jotain muuta yhtä typerää. Mutta jostain hän minut tunnisti tai johonkin osasi yhdistää ja toivottavasti olet kuulolla kun kerron että Kiitos, sinä ihana ihminen<3. Päiväni pelastui juuri tästä tuntemattomasta huomionosoituksesta ja jäin oikein miettimään, miten sillä oli niin voimakas vaikutus. Tajusin viimein, että kyse oli puhtaasta arvostuksen osoittamisesta; lisää motivaatiota, halu onnistua ja antaa parastaan, elämäni kulmakivet.

vegas

Nyt alkaa olla kesälomasuunnitelmien tekoaika ja mikäli kaikki menee nappiin, niin itse olen reissussa. Tällä hetkellä muutama liikkuva osa ja kerron lisää kunhan homma on naulattu. Pari viikkoa jos lomailee putkeen, niin ensimmäinen viikko menee ”toipuessa”, että onpa outo olo ja toisen viikon mietit vain, kuinka ensi viikolla pitää palata töihin. Pakeneminen ulkomaille toimii itselläni ainakin todella hyvin lyhyemmille lomille, sillä se on irtiotto kertalaakista, eikä voi kotona miettiä kaikkia tekemättömiä kotitöitä. Näyttäisi jäävän muutama vapaa vielä kotimaahankin ja nehän täytyy suunnitella valmiiksi, koska muuten jää tekemättä. Olen asunut koko ikäni Helsingissä ja en vieläkään ole nähnyt ja kokenut täällä kaikkea mainittavan arvoista! Toki yhdistän tekemiseen aina hyvät ilmat että mikään maistuisi miltään ja viime kesähän oli suoraan sanottuna terveisiä perseestä. Nyt on siis hyvät neuvot kalliit ja ei muuta kuin lomavinkkejä tulemaan.

Ei ihan Vegas mutta lähellä!

Ei vietetty nuorenakaan juuri kesälomia kotona; poikkeuksetta mökillä tai matkoilla. Veljeni Juikki on pelannut ikänsä jalkapalloa ja hänen pallisti-uransa takia vedettiin mm. yksi legi autolla pitkin Eurooppaa majoittuen milloin missäkin hotellissa tai leirintäalueella teltassa. Mentiin ensiksi laivalla naapuriin ja Ruotsin läpi Tanskaan katsomaan laatufutista, kun pelattiin Danacuppia. Sieltä matka jatkui

#1 pääasiassa Saksaan. Enää en muista missä kaikkialla käytiin, muuta kuin Hampurissa ja Hockenheimissa. Tuolloin yritettiin päästä katsomaan formuloita (kuvitella, että silloin katsoin aina kisat), mutta kisat oli loppuunmyyty. Schumi taisi olla kinkki tuolloin, isäni ei oikein lämmennyt kun veljeni kanssa oltiin Ferrarin väreissä eikä kannustettu suomalaista. :) Saksassa oli myös helvetillinen ukkosmyrsky, ainakin siltä se tuntui kun teltassa olo oli aika paljas. No tämä ainakin muuttuu tänä vuonna ja otan kontaktia Saksaan muutenkin kuin pompun kautta. Onneksi olen nuorempana katsonut lauantai-illan ratoksi paljon saksalaisia dekkareita Ketusta Kahden keikkaan ja sanastokin on pikkuhiljaa hallussa, näillä pärjää: Ich habe nichts Falsches getan, es war ein Missverständnis! Wohin bringen Sie mich? Bin ich verhaftet? Ich bin finnischer Staatsbürger!!!

Sandaali mite tää!?

Sandaali mite tää!?

#2 Käytiin myös Luxemburgissa ja pysähdyttiin sen verran, että kengänpohja kosketti maata, eli voi sanoa käyneensä Luxemburgissa. Olikohan Hollanti / Belgiakin siinä.. Muppe? (Äidilläni on muuten käsittämätön muisti, muistaa kaikkien syntymä- ja nimipäivät, tietää isän sukulaiset paremmin kuin isä itse ja jossei jotain tiedä, niin ottaa selvää. Mulle on jäänyt vain numeromuisti: lankapuhelinaikoina muistin (ja muistan edelleen) kaikkien kavereiden kotinumerot, silloiset kännykkänumerot ja kaupassa työskennellessäni tiettyjen asiakkaiden plussakorttien numerot, kun magneettijuova ei toiminut ja niitä sai aina näpytellä, ja lopuksi vielä kirsikka: paprikan hevi-vaa’an EAN-koodi! Kyllä on hyödyllistä.)

#3 ainoa kosketukseni Ranskaan ja oli joku perähikiä, joka kumma kyllä jäänyt mieleen: aloitin ala-asteella ranskan lukemisen (jonka lopetin yläasteelle siirtyessä) ja sen verran ymmärsin numeroita ja jotain, että saatiin jäätelöt ostettua räkäsestä kioskista, englantiahan ei siellä puhuttu. Siinä oli myös käymälä vedenheittoa varten ja traumatisoiduin, kun siellä oli vain reikä lattiassa ja poljin, millä huuhdellaan – paskassa. Ei tietenkään mitään käsienpesumahdollisuutta ja äiti kaiveli savetteja hädissään laukusta. Homma vaan parani kun päästiin isäni ja veljeni luo. No isäni puhuu vähän mutta asiaa ja sen kerran kun jotain sanoo, saattaa siinä olla himppasen värikynääkin; miesten vessassa oli siis kirjaimellisesti paska junttilan tuvan seinällä. Tämän koommin en ole Ranskassa käynyt eikä jostain syystä ole mieli tehnytkään. Tosin muutama vuosi sitten isäni valitteli aamukahvipöydässä, että ”ei se Suvi lähde minun kanssa Pariisiin”. Kumma juttu, kun ei ole kutsu vieläkään käynyt, mutta tekut isälle että olen lähes heti vapaa lähtemään.

Ollaan hujautettu autolla myös ympäri Suomea ihan Kilpisjärvelle asti ja takaisin veljeni laadittua reitin kalapaikkojen perässä. Oli Kaavia ja Karigasniemeä.. Paljoa ei niistä muista, muuta kuin jossain paikassa oli vastasyntyneitä kissanpentuja mitä mentiin rapsuttelemaan, toisessa koiramme sai sähköaidasta pienen slaagin ja jossain pohjoisessa oli yöllä mökki niin täynnä itikoita, ettei siellä nukkunut kukaan. Paitsi isäni, jolla luonnollisesti paksuin nahka ja sehän suivaantu kun heräsi mun ja proidin hyttysten lahtaamiseen. Tuliaisiksi toin luonnollisesti pieniä kiviä ja poron luuydinjauhetta tmv.

Yksi parhaimmista kavereistani tuli juuri 7 kk:n maailmanympärimatkalta (hatunnosto, itsestäni ei olisi ikinä moiseen, että pelkkä rinkka selkään ja menoksi) ja oli himppasen tullut perspektiiviä lisää: aah suihku! Lämmintä vettä! Paineella! Minä taas pysyn mieluusti kaupunkilomilla ja hotelleissa kiitos. Ei enää hikisiä telttoja (ei äiti varmaan päästäisikään) eikä kehitysmaiden hostelleja, missä on verta lakanoissa ja muuta herkkua. Näin se kuulkaas matkailu avartaa! Oma haaveeni on vielä asua jossain ulkomailla, kun en yksinkertaisesti kestä pimeyttä, mutta saattapa siinä hyvinkin käydä niin, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Develop an attitude of gratitude, and give thanks for everything that happens to you, knowing that every step forward is a step toward achieving something bigger and better than your current situation.”

Välineurheilun aatelia

Kun jotain päättää aloittaa, on siihen tarvittavien oheislaitteiden oltava lajin aatelia, niin ei jää ainakaan niistä kiinni:

#1 Versat
Jos et ole näitä jo hommannut niin nyt viimeistään on korkea aika. Remmejä viritellessä menee ikä ja terveys eikä ne siltikään pidä, joten suurempia romuja liikuteltavaksi oikea vastaus on versa gripsit. Ei voi vedota siihen, ettei ote pidä tai forkut on tulessa, kun ei tarvitse siihen puristamiseen keskittyä. Käsipainon kanssa joutuu aina välillä veivaamaan, sillä peukalon rakennekynsi nappaa aina kiinni, mutta sekin on pientä. Toinen hyvä lisä on rannetuet, mutta toimiakseen niiden on oltava tarpeeksi pitkät. Alkuun mulla oli hanskatkin suojaamassa pikku kätösiäni, mutta sittemmin totesin, että rakko on laiskan kädessä ja känsä työtä tekevän.

Versa Grips

#2 Polvituet
Tai ehkä ei voi ihan ”tuista” puhua, vaan pikemminkin lämppärit, vielä en ole niin hc että pitäisi polvet köyttää. Ihanaa neopreeniä niin, että polvitaive on ihan mehussa kun otat suojan pois. Näitähän kannattaa sitten tuuletella ja pestä välillä eikä suinkaan jättää salikassiin marinoitumaan, pienenä vinkkinä.

#3 Kyykkykengät
Vaikka kuinka rakastankin Niken tossuja niin faktahan on se, että kaikkeen ne ei välttämättä joustavan pohjan vuoksi taivu. Otin agendaksi etsiä kyykkykengät itselleni ja taisin Tampereelta löytää asianmukaiset pyhäpatiinit, onneksi on värimaailmaltaan kivat. Näissä ei jalka pyöri eikä pohja luista; ei tarvitse pelätä että liukastuu omaan hikeensä. Myös pieni korko kannassa helpottaa kummasti kyykkyyn pääsyä.

#4 Nostovyö
Yllämainituilla apuvälineillä on ainakin helppo huijata itseään, että treeni kulkee paremmin. Tähän vielä kirsikkana vyö ja sanoisin että mielellään vanhaa mallia, missä on reiät ja solki. Tein kerran pystypunnerrusta salin tarrakiinnitteisellä lainavyöllä ja jännitin pakkia niin vimmatusti sitä vasten, että vyö meni ja paukahti ja vihelsi mennessä.

#4 Rullaluistimet
Helppohan Ruffen on, kun sillä on lätkätausta. Pari vuotta sitten kerroin (tässä), kuinka tuli hommattua sitten markkinoiden parhaat pelit pienellä yllytyksellä unohtaen kokonaan, etten osaa luistella saatikka rullailla. Näin vaan silmissä, miten hyvää se tekisi pakaralle ja varmasti tekiskin, jos siitä osais ottaa kaiken ilon irti. Onko kellään tietoa Helsingissä sijaitsevasta rullaluisteluradasta? Pakkohan täälläkin on olla edes jokin kaukalo, jos Turussakin on.. Vielä ei kannata niitä skeittiparkkeja ehdottaa, kun en edes uskalla tuohon Larun sillalle mennä soutaa-huopaamaan, kun en tosiaan vieläkään osaa jarruttaa, näillä ei meinaa tarvii paljoa potkia niin vauhti on jo kohtuu kova.

356m

#5 Polkupyörä
Eli henkilökohtainen suosikkini, sillä mennään vaikka kuuhun. Jos et ole jo aloittanut, niin vielä on hyvää aikaa riipasta ittensä kesäkuntoon. Nyt tuskin tarvitsee yöpakkasia enää pelätä, joten ajattelin aloittaa pyöräilemään työmatkat alkaen huomisesta. En ole viime Juhannuksen jälkeen pyörään koskenut, joten täytynee ensteks käydä katsomassa, että se ylipäätään on enää varastossa (oli se), täällä noille pyörävarkaille ei näet mikään ole pyhää. Sitten kaivan patongit eli klossikengät naftaliinista, ne jos mitkä on välttämättömät sille, että pystyy hyödyntämään koko koiven lihaksistoa. Toki kannattaa iskostaa ydinjatkeeseen, että se jalka ei siitä noin vain irtoa (näin on käynyt). Ulkonäkö on karmea, mutta tässä tapauksessa ei voi tuomita kenkien perusteella.

Sitten vaippahousut. Oli sitten lihava tai luinen hanuri, mies tai nainen niin voin luvata, että satula on ensalkuun todella kivulias. Piti hommata pehmustetut trikoot ja tulipa sekin opittua, että pitää vetää kommandona tai saumattomilla pikkuhousuilla, meinaa se on paahtopaisti sitten. Tyyny housuissa on kieltämättä typerän näköistä, mutta se pysyy siinä niin kauan kuin minulla ei ole nojatuolia istuinalustana.

Sitten on toki vielä kaikkein tärkein – kypärä. Halvin henkivakuutus mikä voi olla, tuolla on meinaa kaikenlaisia hulluja autoilijoita liikenteessä, kuten viime syksynä surullisen kuuluisa Tullinpuomin tapaus. Ei myöskään koskaan kannata laskea sen varaan, että autoilija ymmärtää pyöräilijää varoa; vaikka kuinka olisit oikeassa, niin pyöräilijä jää aina kakkoseksi.

Tässä on siis varusteet, joilla pääsee peruspulliainenkin jo kohtuu kovaa. Niin kovaa, että siinä kuivaa silmätkin. Kombo on aika lyömätön sokeudelle, kun katuja ei ole vielä lakaistu ja pöly sakkaa silmät. Olen käyttänyt aurinkolaseja, mutta vielä todella aikaisin aamulla voi olla hieman liian pimeää, joten tähän täytyy löytyä vielä ratkaisu.

Lopuksi vielä motivaationaiseni kuva. Kuva Mikko Karekivi, hair & makeup by Umppu / Prime Hair & Beauty Design

Lopuksi vielä motivaationaiseni kuva. Kuva Mikko Karekivi, hair & make-up by Umppu / Prime Hair & Beauty Design

Kevättä rinnoissa

Huhtikuu on jo niin täysin kevätkuukausi, että se näkyy ja tuntuu; kyllä aurinko tekee höpöä! Kohta paistaa meidänkin parveketerassille koko päivän, joten pikkuhiljaa voisi viritellä senkin asianmukaiseen kuntoon. Jaanin EM-reissuun on nyt 5 viikkoa, joten vapaapäivät kuluu meillä tällä hetkellä siten, että siihen kuuluu kaksi punttia ja jopa aamulenkki. Itselleni kaikkein otollisin aika treenille on juuri 11 – 12 aikaan ja se on toistaiseksi mahdollista vain viikonloppuisin. Säästä kannattaa nauttia niin paljon kuin kykenee, ja ykkössetin jälkeen suunnattiinkin Lauttasaareen nauttimaan palkkarit ja kuppi kuumaa kallioille.

aaa3

Riipastiin viikko sitten pieni Pääsiäisleiri ja otettiin suunta Nokialle madamen tykö. Jokunen aika sitten sain uuden treeniohjelman, josta ensimmäistä käytiin läpi Bullfarmilla ja voi herra mun vereni miten otin siitä selkään. Katsottiin muutama tekniikka-asia kuntoon mm. hauiskäännössä; nyt ei särje enää ranteitakaan, kun ei tule niin paljoa kiertoa. Suurin ongelma oli kuitenkin korvien välissä ja nyt saan oikein luvan kanssa ryskätä menemään. Kauniilta ei välttämättä aina tule näyttämään, mutta se ei enää lopussa olekaan perimmäinen tarkoitus, särähti meinaa korvaan että samalla treenillä pääsee samaan kuntoon. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla joku, joka sanoo mitä sun täytyy kuulla ja se ei välttämättä (useimmiten) ole mitä haluat kuulla. ”One of the most sincere forms of respect is actually listening to what another has to say.”

vanhoja aarteita

vanhoja aarteita

Kanssakäyminen ihmisten kanssa on kuitenkin elämän suola. On helppo laittaa muiden ihmisten elämä järjestykseen ja nyt kun mun 30-kriisi taputeltiin, oli aika asettaa Onetskille viiden vuoden suunnitelma. Oikeat asiat (kuten nämä meidän kehitysaskeleet) aiheutti Oonassa saman tien aivokuoren primitiivinen taistele-pakene -reaktion, mutta pienen sulattelun jälkeen se alkoikin kuulostamaan varsin hyvältä. Tästä lisää seuraavassa numerossa.