Napa kohti selkärankaa

Mulla on ollut loistoviikko lukuun ottamatta tiistaita. Väitän Rovaniemen reissun piiputtaneen kuitenkin sen verran, että väsymys alkoi tehdä temput. Keskiviikkona pidin lepopäivän salilta ja menin kotiin vetämään muutaman tunnin päivätirsat. Johan alkoi kulkemaan! Ja kulkee edelleen: unohdin kanat uuniin ja käryhän siinä kävi.

Sain muutama viikko takaperin uuden ohjelman ja varsinkin jalkaosasto oli sitä luokkaa että ekassa treenissä koin kuoleman olevan lähellä. Nyt alkaa näköjään vähän ’tottua’, rykäsin sen läpi ennätysaikaan ja ennätyspainoilla mennen myös minne pitikin eli persuksiin. Lauantai-aamuna lenkin sijaan menin jätemäelle kiipeemään portaita ja kiduttaan ennestään kipeitä pakaroita. Meni yllättävän ’kivuttomasti’, johtui varmaan siitä että tiimimme uusi jäsen, sijaiskärsijä-Paula oli matkassa. Sieltä kotiin aamupalalle, suihkuun ja salille. Mulla oli miitinki Fitnessmalli-kisaan osallistuvan Heidi Tiaisen kanssa ja nyt on kyllä niin räväkkä akka kyseessä että kyllä on ehdottomasti mun suosikki. :) Kun oltiin hetki tepasteltu koroissa niin tein aerobiset ja sen jälkeen selkää.

Lauantain otin rennosti kotona ja katsoin illalla yhden lempileffoistani eli Pursuit of Happiness, josta on yks mun suosikkiline: ”You got a dream, you gotta protect it. People can’t do something themselves, they wanna tell you you can’t do it. If you want something, go get it. Period.” Tätä soveltaen tänä aamuna vetäsin seitsemännen aamuaerobisen eli pyöräilin Pirkkolaan ja juoksin Cooperin testin. Viimeinen vertailukohde taitaa löytyä vuodelta 2004 ja se oli karvan päälle 2000. Paikan päälle päästyä tulvahti pahan olon aalto yli muistaen yläasteen koululiikunnat ja mietin että onpa veemäistä juosta kelloa vastaan. Aikalailla 2480 kuitenkin saatiin ja seuraavan kerran kun juoksen niin aion saada väh. kierroksen paremman. Period.

Taidan lähteä vielä salille ja sitten palkitsen itseni hieronnalla. Tänään aukastaan jalat ja johan sitä on odotettukin. Seuraavat kaksi viikonloppua vietänkin toisen perheeni luona, lempikaupungissani Tampereella. Eli Minna ja Kimmo vois pikkuhiljaa alkaa viritteleen mulle patjoja! Viikot käy vähiin ennen ku loppuu ja ens sunnuntaina onkin luvassa tiimipäivä. Nyt kun näyttää siltä että S. Iso-Kuuselan pään tarkoitus on vaa pitää korvat erillään, niin on hyvä että Paula on kuskina. Nähkääs, turvallisuus ennen kaikkea. :)

Lapin reissu

Päätin lähteä ekstempore viikon varoajalla kaverin matkaan Rovaniemelle viettään viikonloppua niiden mökille. Ainoa ehto mukaan lähtemiselleni oli, ettei treenejä jätetä välistä. Kaveri uhosi että periltä löytyy kyllä puusavottaa, hätätilanteessa hän laittaa mut kyykkää runkojen kanssa, heittelee kivii ja juoksee halko niskassa ylämäkeen. Tähän ei onneksi tarvinnut mennä, nimittäin puskaradio toimi poikkeuksellisen hyvin: kiitos Lapin bodareille eli Kerttu & Tuomas & Sanna, että pääsin Gym Everybodyn tiloihin lauantaina vääntään selkää! Uudella salilla palloilen aina ku pikku-apina kun kaikki on uutta/mistä löytyy mitäkin, mutta puitteet olivat mitä mainioimmat ja tulipahan tehtyä.

Mulle kyllä kerrottiin, ettei mökillä sitten ole juoksevaa vettä tahi sähköä, mutta en tiedä minkä sortin aivopieru taas käynyt kun mennyt totaalisen ohi. Vaikka kaupunkilaisakka olenkin niin en minäkään ihan pienestä hätäänny vaan nautiskelin koko lauantain tästä idyllisestä skutsissa –olosta. Olin pakannut osan ruuista jo torstaina 6Packii mikä osottautui verrattoman käteväksi, mutta muut ruoat laitettiin grillissä. Pientä alkukankeutta oli kun kumpikaan meistä ei tietenkään ollut käyttänyt kekäleitä-krikettejä-mitälie niin ei saatu grilliä syttymään kuin vasta liekinheittimellä. Ei muuten kärähtäny ripset eikä kulmakarvat :).

Lämpöä riitti pohjoisessa siinä +25 ja järven vesikin oli mukavat +21. Se tiesi puusaunaa ja dippailua eli naku-uintia. Petteri tuli myös vasansa kanssa pihaan moikkaa. Ei ihan joka viikkoinen reissu, kun koko perjantai & sunnuntai meni autossa, mutta mikäpäs siinä kun on huippuseuraa! Rehellisesti koko reissun tarkoitus oli vain hakea kaverille koiranpentu Iistä. Onneksi pölpyrä nukkui koko automatkan ja kiljuminen alkoi vasta kotosalla.


En tiedä oliko ilma puhtaampaa vai mikä, mutta loppukevennykseksi sen vaan sanon, että ” when life is viewed as good, a bad day is easily absorbed”.

Piuhat pitenee… treeni kovenee!

Nyt on alkanut näköjään se sooloilu-vaihe. Kaikki alkoi viime perjantaina kun aivot narikassa hujautin kanelit kanan joukkoon. Asioita unohtuu, milloin ruoat pöydälle ja vyö salille, tavarat ei pysy käsissä, tänäkin aamuna lensi kajaali vessanpönttöön. Salilla törmäilen laitteisiin ja kompuroin omiin jalkoihini. Kropassa on näköjään vauhtia niin että päätä huimaa, onneksi kuitenkin jään sähläyksessä ikuiseksi kakkoseksi, koska onhan meillä Smaikke. <3

Se on kuulkaa torstai tänään ja takana 8 treeniä! Ajattelin riipasta vielä 3 ni meillä on viikko paketissa. Lisättiin juuri yksi aamuaerobinen, eli kuutena päivänä viikossa juoksen 8 km lenkin, koska se uppoo aika hyvin tuntiin. Mulle mantra ”ennemmin kuolen ku pysähdyn” toimi niin hyvin, että nyt juoksusta oikeen innostuttuani en pysähdy noukkimaan edes kiveä kengästä, vaan juoksen loppuun saakka vaikka tuntuisi kuinka ikävältä. Enkat on 45 min ja tämä on meikäläiselle aika hyvin, varmaan seuraavaksi pitää mennä kellottamaan cooper.

Salilla teen aerobista ennen/jälkeen treenin 30-45 min. Tämä oli aluksi sellainen pala, että täyty oikein miettiä millä hitolla sen kestän, mutta kaikkeen tottuu, varsinkin kun keinot itsensä viihdyttämiseen on parhaat. Oli jo lähellä etten ostanu iPadia vaan että voisin katella leffoja samalla. Totesin, että ehkä menee kuitenkin hieman överiksi, eli iPod ja tykki soittolista siis!

Teen crossarilla intervallit, koska niillä saan sykkeen huitelemaan kiitettävään 140-170. Tämä on ideana helppoa kuin heinänteko ja toteuttaminenkin vain omasta päästä kiinni:

  1. Virittäydytään tunnelmaan, Tom Boxer – A beautiful day, avulla ja sotketaan vauhdilla.
  2. Sitten the Streets – Going through hell eli vastusta vaan niin maan penteleesti että takaan jokikisen voivan samaistua tähän. :)

Nämä on niitä päiviä kun olen äärettömän tyytyväinen itseeni, ja se on se mun palkinto.