Avainsana-arkisto: Team FAST

Nopea vkl briiffi

Meillä oli Budapestissa videokamera mukana jotta saatiin ikuistettua reissu ja pätkä on nyt nähtävillä FAST TV:sta kera haastattelun. Olen yleensä kova huutelemaan (tuttujen kanssa), mutta empäs ole noin ryytynyttä akkaa hetkeen nähnyt. Jos kamera lähtee Arskoihin mukaan, niin täytyy opetella eroon tuosta naaman vääntelystä, todella typerää. Vähän luulen että syypää Minna on heittäny mulle samat virnut vaan kameran toisella puolella..

Olen tälle päivälle sopinut bikinipalaverin Biancaneveen. Uuden malliston kuvauksissa Elina kertoi tehneensä vähän empiiristä tutkimusta ja sitä mukaa kaavoihin vähän muutoksia. Alaosasta on tehty enemmän ’mukailevampi’ ja koekaniinina voin kertoa että mallipöksyt istui tähän tanapeppuun kuin nyrkki silmään. Nyt pitäisi olla helppoa, kun pitää vain valita kangas & koristelut ja päästään Minnan kaa hypistelemään!

Toinen syy reissata on FASTin järjestämä leiri Milos Sarcevin vetämänä. Paikalla on kovimmat suomalaiset ja luvassa on paljon treenejä ja aiheeseen liittyviä luentoja. Tämän viikon aikataulua tehdessäni mietin mitä teen milloinkin jotta paukut riittää viikonloppuun, mutta videon katsottuani totesin että hittojako tässä mitään säästellään! Vedetään tämä nyt munaskuita myöten loppuun asti ja kunnolla, sillähän se meinaan lähtee millä on tullutkin. Olen herran tavannut aikaisemmin, mutta nyt ensikertaa pääsen treenin makuun. Mikäli kuulopuheisiin on uskominen, luulen että aika tykitystä luvassa: partial movement, partial development”, vai miten se meni.

Jr MM part 3

Kun lauantaina päästiin puolenyön aikaan vasta hotellille, nälkä oli kova. Onneksi olivat sentäs pitäneet ruokalaa auki, sillä suurin osa kilpailijoista oli ollut myöhään kisapaikalla. Espanjassa oli oikein kunnon catering verrattuna tähän, ruokaa sai lapata niin että napa nauku, se oli tosi hyvää, kun taas Unkarissa annettiin lipukkeet, mitä vastaan sait tietyn määrän lihaa. Ja en kyllä valita, tankkasin oikeen surutta – meinaan pari lautasellista ruusukaalia ja parsaa.

Sunnuntaina mentiin takaisin kisapaikalle, sillä olihan vuorossa reissun kohokohta nimittäin Parade of Nations! Eevsku sai kunnian kilpailijana mennä lavalle Kimmon kanssa pönöttämään puheiden ajaksi, kun me Minnan kanssa tunnelmoitiin katsomosta käsin. Seurattiin myös fitneksen finaalit ja Timo Blombergin kisa oli iltapäivällä. Timppa kilpaili +90, jossa oli ihan jäätävän kokoista porukkaa. Siinäkin sarjassa oli eliminaatiokierros, josta selvisi 15 parhaan joukkoon mutta siihen kisat tyssäsikin. Ei menny Suomen tiimillä ihan kuin elokuvissa tämä reissu mutta näin se elämä koulii välillä.


Meillä oli illalla vielä hyvää aikaa mennä tutustumaan kaupunkiin. Käytiin mm. ostoskeskuksessa pyörähtämässä ennen illan bankettia. Jonkun neropatin päätöksestä tuolit ja pöydät oli siirretty sivuun ja ruoat piti syödä seisten. Itäblokissa noilla ihmisillä ei ole kyllä minkään sortin käytöstapoja, minä olen sen verran hieno leidi, että olen tottunut naiset ensin mutta turha luulo. Siellä saatiin kuitenkin kuulla lopulliset sijoitukset, jotka olivat ne surullisen kuuluisat 10. ja 13. Mutta meni meillä hyvinkin! FAST Junior tiimiin kuuluva, Viron edustaja Kristina Koroljak voitti MM-hopeaa!

Italian lahja maailmalle, Marco

Me ja Norjan Tone

Maanantaina nokka kohti Helsinkiä. Meillä oli taas lento Prahan kautta ja matkustajia oli sen verta vähän, että kone oli kikkana propellikone ja tuumasin liekkö tästä hengissä selvitään. Minna tyynnytteli että ei hätää, hän osaa pelastaa meidät tästä koneesta. Kone oli kunnon pätsi, tuulettimetkin puhalsi vaan kuumaa ilmaa ja edessä istuva arvokas mamselli voihki kovaan ääneen kun on niin tukalaa. Päätti kuitenkin istua urheasti takki päällä ja laittoi hyvissä ajoin turkin vielä niskaan ennen kuin päästiin poistumaan. :) Kaikki meni mallikkaasti, Prahassa oli vain tunnin vaihto ja kaiken kaikkiaan paluulennot sujui ihanan kivuttomasti, kun haaveena oli vain päästä äkkiä kotiin.

Kaikkineen päivineen oli hieno matka, jäljelle jäi vaan sammumaton jano. Mukana oli koko perhe eli rakkaat vanhempani ja Minna & Kimmo. Oli ihana tutustua myös Eveliinaan. Tässä jaettiin huoneen lisäksi kaikki, ja nyt kun asianomainen on itse julkistanut tiedon, niin voin minäkin ilmoittaa, että teretulemast Pro Elite Teamiin. <3 Jottei ihan heti päästäisi toisistamme eroon, niin suunnattiin heti tiistaina junalla Tampereelle FASTin ja Biancaneven kuvauksiin.

Ennen kuin joku kysyy, niin kyllä ne on sukkahousut!

Omasta naamavärkistä näkyy että väsymys painaa. Oli kuitenkin huippupäivä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista Joulua <3

We wuv you! Kameran takana hääri kukas muu kuin Mike Siren.

Proud member of Team FAST

Niin kuin vikkelimmät ovat saattaneet jo perjantaina lukea Bodyn nettilehdestä, meikämanne siirtyy FASTille tästä päivästä lukien. Oon tosi innoissaan mitä kaikkea on luvassa, me ollaan tehty vähän alustavia suunnitelmia, mitkä tulee tietenkin julki aina sitä myöten kun homma etenee, mutta tässä tämä lupaamani jymypaukku: FASTilta on ilmestynyt uutuustuote, Protein Pudding, ja sitä myötä musta tuli nyt virallisesti Suvi ”Pudding” Iso-Kuusela. Heti on herja lentänyt että olen herkullinen, kuohkea, vähärasvainen ja hyydyn nopeasti. Sanoinkin, että herkullinen ja kuohkea – taattuna – vähärasvainen on the way José, mutta että hyydyn? Dream big. Itse tuotehan on ravintoarvoiltaan sitä luokkaa että tämäkin pehmis on päässyt tässä kisavalmistelujen ohella maistelemaan!

Mulla ei edelleenkää kuvat toimi mikä on harmi, koska taas ois ollu laatukamaa näyttää, haha. Perästä kuuluu, selvittely on työn alla.
Makuja löytyy suklaa ja toffee ja valmistaminen on helppoo kuin heinänteko: lisätään skuupilliseen maito ja sekoitus equals valmis vanukas. Kokki kolmosena on tietty pitänyt vähän sooloilla ja heittänyt sitä myös mm. rahkan joukkoon. Aika moni on tuuletellut jo suklaata, kuulemma kun sörssää vielä banaanin sekaan ni on niin nannaa että! Mä silti kallistun enempi tuohon toffeeseen, ja nyt kun jätettiin maitotuotteetkin pois, niin parempi että tarjoilen sitä vasta mitalikahveilla, täh? ;)

Sitten niitä muita asioita, pakko saada tämä heti pois sydämeltä: Kerroin eilen kuinka treenimusiikit lähti vaihtoon ja apu löytynyt onneksi läheltä, nääs velikullan levykokoelmat. Kilometrin kerkesin juosta kunnes iPod sanoi sopimuksensa irti. Saatanansaatana! Ajattelin että vaaranahan tässä on se, että alan vielä tykätä ko. huudosta, mutta eihän sitä soittimetkaan kestä. Että jos naama on kuin sitruunan nielleellä niin tiedätte mistä johtuu, täälläpäin ei hyvä heilu. Nyt kun kerta lähdin tälle avautumis –linjalle, niin kerrompa etten ole ollenkaan valmis talveen, voi hyvin olla ettei henkinen kantti kestä. Tampere-tiekin on pimeänä ja onhan tämä nyt harvinaisen rektumista, täytyy rukoilla ja kovaa ettei vaan joku hirvi pökäse tielle. Mutta jos jokin tuntuu etenevän niin se on tämä kunto – ainakin koivet kapenee. Keväällä naureskelin että johan voidaan hoikasti kun ei saappaan varretkaan pysy ylhäällä, eli hornetit alkaa valmistuun! Sanoin tuossa taannoin, että kyllä mulle käy vielä hyvin tässä elämässä, ja siltä se alkas kuitenki pikkuhiljaan näyttää. :)