Avainsana-arkisto: osteopatia

Jokeri-kortti

Vihdoin alkaa selviimään että mikä helkkari mun vatsan toiminnassa on vikana! Kaikkein pahinta on epätietoisuus; kokeissa on ravattu, ruokavaliota muokkailtu ja kaikki on mukamas normaalia arvojen perusteella. Vaan kun ei toimi. Maura on yleensä aina hieronnan päätteeksi vielä pyöritellyt mun mahaa suolen suuntaisesti, ja muutama viikko sitten suositteli mulle myös osteopaatilla käyntiä. Olen nyt käynyt kolmesti, 1-2 viikon välein Ronnien luona RA-osteopatiassa, viimeksi eilen ja keikka oli eittämättä paras. Mä en oikein tiedä mitä siinä tapahtuu, enkä oikeestaan välitäkään tietää, pääasia että hoito toimii! Musta tuntu ihan ku jotain pieniä sähköiskuja ois tullu selästä ja nykiny suolta, silmät vaan pyöri päässä kun olo oli niin kertakaikkisen hyvä.

Mutta siis se syy! Mulla on vatsassa aika pahoja jumeja, mm. lonkankoukistajat, jotka vetää selän notkolle ja näin ollen selän lukoille ja vatsan umpeen. Ei ehkä mennyt tämä minun syy-seuraus-selitys ihan oppikirjan mukaan, kun olin siinä kuunnellessani vielä pikku pöhnässä, mutta jotakuinkin näin. Välillä tuntui todella epämiellyttävältä kun vatsan sopukoista painettiin, mutta painellaan vaan ens kerralla kahta kauheemmin jos lopputulos on tämä! Let it rain!

Tuosta! Olen nyt jakanut tämän joka tuutista.

Olen kyllä venytellyt nyt joka päivä, mutta aina ei kuulemma venyilytkään auta jos on tarpeeksi jumissa, varsinkaan kun tätä jumia ei ole sillä tavalla tuntenut. Sitä paitsi en oo tiennykkään, mitä kaikkea voi saada kipsiin, esimerkiksi pallea! Mä vaan luulin että mun rintsikat puristaa. :) Taas nähtiin, että aina oppii jotain uutta, mutten välttämättä haluaisi kaikkea aina itse kokea. Toisaalta asioiden hyväksyminen on niin paljon helpompaa jos tietää missä mättää, niin ei tarvitse olla arpomassa. Ja suolistoni on osoittautunut kohtalaisen kalliiksi kiitos lääkäri-lääkelaskujen, vyöhyketerapian ym. huuhaa-hoidon, joita olen epätoivon vimmassa kokeillut. Nyt pitäydyn suosiolla tässä.

Kyllä on ollu monta huippuhetkeä <3

Kohtahan ne koittaakin, meinaan jännät paikat. Aikataulullisesti tuli bull’s eye, nimittäin olo on aika tyhjä ja huomennahan vilautan itseni tuomaritoimikunnalle. Minna ja Kimmo tulee henkiseksi tueksi, ja Eveliina varmaan raahautuu paikalle omin nokkineen? :)

Suurkiitokset kaikille tsemppi-viesteistä, ootte tehny mun päivän. <3

Trippin’!

Voi kilinkellit että on ollut erinomainen päivä! Nyt on kompensoitu monta huonoa. Vaikea sitä oli aamulla uskoa, että siitä tulisi näin hyvä, nimittäin jo torkuttamiseen hurahti puoli tuntia. Sain kuitenkin jotenkuten nykäistyä itteni ylös ja sähköpostissa oli aamutuimaan niin mukavia kommentteja että sitä oltiin yhtä aurinkoa jo 5.30. Kiitos niistä:) Ja vastauksena kaikkiin FASTin Pudding –kyselyihin, tuote tulee ensi viikolla myyntiin ja parissa viikossa pitäisi löytyä kaikilta jälleenmyyjiltä eli vähittäismyymälät, luontaistuotekaupat, kuntosalit jne.. Musiikki-dilemma on jo hoidettu ja oli niin kertakaikkisen lennokas olo että juosta päräytin 9 km.

Eilinen osteopatia oli myös melkoinen nappiosuma! Selän kipupaikat viittas aikalailla just niihin ongelmiin mitä mulla on tässä ollutkin, nimittäin vatsa ja mm. pohkeet. Oli todella miellyttävää, vatsaa paineltiin ja häilyin siellä jossain tajun rajamailla, meinasin kysyä että haittaako jos alan kuorsaan mutta olenhan taistelija. Paras osa oli ehdottomasti rangan rusauttaminen, musta onkin tuntunut jo pitkään että sen pitäisi naksahtaa. Tämä ensimmäinen käynti oli tarjoushintaan -15 € eli 30 €/h RA-osteopatiassa. Loppuillan vatsa pitikin sellasta meteliä että kyllä siellä jotain elämää onneksi on! Mulle sanottiin, että ota nyt ”varovasti” pari päivää, voi ilmetä mielialahäiriöitä jne. mutta sehän ei ole minulle mitään uutta. Varsinkin kun kuulette mitä olen tänä päivänä kämmäilly! Laitetaan osteopatian piikkiin.. Töistä lähtiessä mietin että olenkohan jotenkin tavallista paremman näköinen, kun tuntui että sain erityisen paljon katseita osakseni. Ikävä kyllä asia ei ollut ihan niin; tänään on menty kirjaimellisesti helemat paukkuen. Olin lahjakkaasti onnistunut, kysyn vaan miten, saamaan mekon helman treenikassin olkaimen väliin ja siellä on palat vilkkunu. Tää menee jo samaan kastiin sen kanssa jos hame on jääny sukkahousuihin tai pahempaa – vessapaperi. Onnistun vaan olemaan todella dorka. En kuitenkaan tavoilleni uskollisena vetäytyny kuoreeni ja häntä koipien välissä kotiin, vaan seiniä pitkin edelleen ja deuces! Aamun lääkitys ollut selkeesti kohillaan.

Tällaiset huippupäivät on kyllä petollisia lompakolle, puoli tuntia itseni kanssa ja omaisuus mennyt. Mutta tänään oli kyllä kaikki tähdet oikeassa asennossa nimittäin piipahdin vielä ennen salia Kampin Nike storessa ja tossut mitkä on ollu mun märkä päiväuni, ainoo koko MINUN KOKO ja -40 %. Munkki ollut  matkassa. :) Satuin tässä näkemään aika motivoivan (kauhu)kuvan ja uskon että alkaa ne painot nousta! Tehostaakseen tätä tunnelmaa huitasin jenkeistä tuomani loaderi-näytteen huiviin, missä sanotaan että ensikertalaisille puoli pussukkaa. Minähän en tämmöisiä kuuntele ja aerobisenki väänsin ’luistelukoneessa’ mitä oon tähän asti vähän karttanu. Olo oli samantapainen ku ensikosketus stairmastersiin, ekat 1o min oli tuskaa, 15 kohdalla luulin kuolevani. Lopputulos olikin hot wet dripping with sweating. ;) Tästä on hyvä jatkaa!