Olo kuin uudesti syntyneellä

Vaikka toisin voisi luulla(?), en ehkä ole se kaikkein naisellisin nainen. Kauneudenhoidossa en ole mikään ekspertti ja mun hikipyyhe/paidanhiha on aika hävyttömän näkönen ku tuhrin kaikki meikit siihen. Myönnettäköön, että iho on ollu aika tukossa, onhan hiki sentään toinen nimeni. Nyt teinkin jotain tyylilleni varsin poikkeavaa ja menin Jenna Lindqvistille kasvohoitoon Kampissa sijaitsevaan kauneushoitola Blue Lagooniin.

Mulle tehtiin ihotyypilleni sopiva hamppu-bambu kasvohoito, joka sisälsi alkupuhdistuksen, ultraääni-ihonpuhdistuksen, kuorinnan, kosteuttavan naamion ja kosteusvoiteen. Vetäsin itteni niin reporangaksi siellä että totta kai aloin kuorsaamaan. Ihana hierontaosuus käsitteli ensin kasvot; nyt jaksaa taas hymyillä koko ajan, sitten hartioita, ylärintaa ja selkääkin. Teki gutaa nimittäin mulla oli rinta-päivä justiinsa takana.

Lopuksi Jenna laittoi vielä kestovärit ripsiin. Värin vaikuttaessa sain vielä päähieronnan! Kuulette varmaa sinne asti kuinka mun ajatus juoksee. Tähän asti olen väittänyt olevani liian kärsimätön makaamaan hoidoissa, mutta nyt ymmärränkin paremmin mitä naiset aina kouhottaa – arjen luksusta vai miten se nyt meni – 1,5 h täyttä hemmottelua!

Blue Lagoonissa on kaikkia muitakin hoitoja rakennekynsien ja ripsien lisäksi, mainittakoon mielestäni yksi oleellinen, nimittäin karvanpoisto. Kisoihinhan pitää vetää ittensä kaljuksi, jotta väri levittyy mahdollisimman tasaisesti tasaiseksi ja sehän ei käy jos on jotain hämmentäviä pörröjä. Aikaa säästyy, kun ei tarvitse itse valoa vasten skannailla että jäiköhän jotain haituvia mahdollisesti johonki polvitaipeeseen. Jenna tekee myös brassit kiitettävään 16 minuuttiin, se tarkoittaa sitä että paljon ei happea vedetä välissä mutta kerranhan se kirpasee.

Hyvin levänneenä pikku päiväunien jälkeen treenikin kulki kuin unelma, plus näin jopa silmäni peilistä. Iho on kuin vauvan pylly ja mieli sitäkin virkeempi.

The harder you fall… the higher you bounce!

Myönnän itsekin vetäneeni kunnon mahalaskut eikä edes kauaa sitten. Aineenvaihdunta näytti tehneen jälleen totaalistopin, penikat vaivasi, jossei penikat niin tuli juoksijan polvi, ja sitten rasitusvamma nilkkaan. Tarpeeksi monta lusikkaa sopassa ja oikein ryvin itsesäälissä miettien ”miks kaikki on mulle niin vaikeeta”. Tällaiseen ränniin kun vetää ittensä, niin sitä keksimällä keksii itselleen lisää olemattomia ongelmia. Seuraavana päivänä mietin että mitä helkkaria eilen tapahtu. Mikä muka nyt on niin vaikeeta? Tämä on kuitenkin täysin oma valintani enkä tee sitä kenenkään muun vuoksi, joten hittoako tässä ruikutetaan. Mitä ikinä tekeekin, kipu on kuitenkin väistämätöntä, kärsiminen sen sijaan vapaaehtoista, ja siinä on se vissi ero.

Kerran eräs itseäni viisaampi sanoi mulle, että karsi kaikki, mikä millään tavoin vaikuttaa suhun negatiivisesti, pois sun elämästä. Otin neuvosta vaarin ja jos joku minua ahdistaa/ei miellytä, niin otan ritolat ja äkkiä. Voin kertoa että toimii todella hyvin, eikä tässä ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. Tuppasin ”unohtaa” miten ihana perhe mulla on, joka kestää näitä mun tonttuiluja vaikka mikä tulisi. Hirveetä laumaa ystäviä mulla ei ole, mutta ne jotka on, on oikeita kultakimpaleita. Minna, Kimmo & koko Pro Elite Team on antanu mulle niin paljon, ja oon asemastani äärimmäisen kiitollinen. Siinä on rehellisesti kaikki mitä tällä hetkellä kaipaan ja koen viimeinkin löytäneeni jonkinnäköisen tasapainon, etten tarvitse mitään muuta.

Keskitytään siihen mitä on annettu ja yritetään saada siitä paras irti, ei siihen, mitä ei ole. Taisteleminen omien unelmiensa eteen on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin se, että kaikki annetaan hopeatarjottimella. Silloin voi sanoa 100 %:sesti ansainneensa kaiken, mitä on saanutkin.

Tie vatsaan käy suun kautta

Syömisellä on tässä hommassa aika iso rooli. Ruokavalioni on erittäin tehokas kaikessa yksinkertaisuudessaan parsaa ja lihaa. ”Yllättäen” mulla on siis aina samat pöperöt, mutta kerronpa teille jotain: mä en kyllästy parsakaaliin koskaan. Itse asiassa jos oikein tarkkaan mietin, niin en tiedä mitään parempaa kuin uunilohi, parsa, tuore pinaatti ja salaatti. Haastavinta tässä on ehkä se, että tosiaan näkee sen vaivan valmistaa omat sapuskat ja kuljettaa ne vielä mukanaan.

En ole ikinä ollut nirso minkään ruuan suhteen enkä ole koskaan tarvinnut kermakastikkeita ruoan alas-saamiseen. Mikään top chef en ole (vaikkakin lähellä), mutta kyllä dieettiruuastakin saa maistuvaa ja mulla on tähän pari taikakeinoa:

1. Suola (kyllä vain!)
2. Mustapippuri/sitruunapippuri
3. Chili, toimii tuoreena ja kuivana
4. Tuore inkivääri
5. Sinapinsiemenet
6. Cayennepippuri.

Varsinkin viimeiseksi mainitun käyttö kannattaa aloittaa varovasti. Itse sain ensimmäisellä kerralla rytmihäiriöitä, tuli hiki, silmät vuos ja räkä valu, eikä vedenjuonti ei ole koskaan ollut niin helppoa. Nyt tungenkin sitä kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, tuntuupahan että ainakin joku osa tässäkin aineenvaihdunnassa toimii. Lisäksi oon erittäin hyvä huijaamaan itteeni, eli asettelen pöperöt eri tavalla lautaselle ni jo vain! Tuntuu taas  vaihtelulta.

Sama setti, eri metodit.

Mullakin on heikkouteni ja se on keksit ja kakut. Eikä mitkään täytekakut vaan mitä mutaisampi sitä parempi, toisin sanoen taikina. Nyt olen tietenkin hillinnyt itseni, mutta kikkailin toissailtana ’korvaavan tuotteen’, nimittäin brownie Iso-Kuuselan tapaan:

– 25 g Gaspari Nutrition MyoFusion Cinnamon roll
– Ripaus kanelia ja tilkka vettä.

Tämä on niinkin yksinkertainen, että sekoita ainekset kipossa, sörsselin pitäisi olla aika paksua ja hujauta mikroon. Tätä kannattaa vahdata silmä kovana ettei käy niin, että sotku paisuu yli äyräiden. Valmis brownie on paksua vaahtoa ja jäähtyessään siitä tulee kakkumaista. Maistuu taivaalliselta ja oikeesti tuntuu siltä että söisikin jotain.

Niinhän se on, että kaikkeen tottuu. Aloittaminen on vain vaikeinta.

 

Lihashuoltoa ja kinesioteippausta

Tänä keväänä etenkin vaati sen verran aerobista, että Santa Susannaan mennessä olin juossut tsubaut 1050 km. Kävi niin että juoksin lopulta 10 km kuutena aamuna viikossa asfaltilla (VIRHE), kun en uskaltanut pimeeseen metsään mennä. Eihän se silloin kun lunta riitti niin paha ollut, mutta sitten alkoki ongelmat – nimittäin penikkatauti. Periks en antanu ja irvistelin tossa aina niin kauan ettei enää kävelly missää muodossa.

Hovihierojani tmi Maura Väisänen on minua tässä hädän keskellä auttanu. Jos nautitte tuskasta niin menkää toki avaamaan penikat missä lihaskalvo rusautetaan irti sääriluusta. Omalla kohdalla äärimmäisyyksiin ei ole onneksi tarvinnut mennä vaan nyt usean kerran kovakourainen hieronta alkanee tuottaa tulosta! Ei mulla kipukynnyskään varmaa riittäis ku nytkin jo melkein pitää itkut tirauttaa.

Olen aina ennen tupannut laiminlyömään lihashuoltoa ja olen sen myös nahoissani jälkikäteen tuntenut. Nyt pyrin käymään hieronnassa mahdollisimman usein, sanotaan väh. kerran parissa viikossa. Tällä kertaa käsiteltiin jälleen sääret ja reidet ravisteltiin palauttavaan tyyliin. Sen lisäksi kokeiltiinkin vähän eri hoitomuotoja: Maura kinesioteippas jalat ja alaselän niin nyt seurataan kuinka puree. Idea oli muistaakseni (korjatkaa jos olen väärässä) että teippaus nostaa pintakudosta ja antaa sinne enemmän tilaa. Vielä kun muistan pistää pitkät kalsarit töihin enkä ota arskaa ni meillä on kaikki hyvin.


Siinä samalla kerroin kuinka mun on todella vaikea saada pakaroihin tuntumaa. Maura teki pari liikkuvuustestiä ja nyt löyty vastaus; mulla on lazy-pakara eli nostan ensin takareidellä! Eli ei siis ihme jossei tunnu, treenit menny kirjaimellisesti reisille. On mulle ennenkin toitotettu tästä, Nicolenkin mainitsemasta, mind-muscle-connectionista. Otin sen nyt sydämen asiakseni ja laskeskelinkin, että näihin aikoihin ens vuonna mulla on semmoset perskannikat että päällä pysyy tuoppi!

Muistakaa venytellä elkääkä juosko asfaltilla:)

Intopiukeena!

Takana jälleen rennosti vietetty viikonloppu mökillä. Pääsin vesihiihtämään kun kerta viikko sitten siihen malliin uhoilin. Alku olikin aika lupaava: lähettiin rannasta ja kattelin siinä että missäs sukset. Ei auttanu ku palata takasin niitä noutamaan. Homma oli jo niin pitkällä ettei tässä enää voinu luistaa vaikka Päijänteen lämpötila olikin se 15 astetta. Isä käski hypätä järveen ja sen koommin ajattelematta se oli ’moikka’. Siellä sitten munaskuitani myöten jäässä oli hyvää aikaa miettiä että liekkö ne sukset olis jo kannattanu heittää perään ja vetoköysi kiinnittää ennen sinne järveen loikkaamista..

Loppu hyvin kaikki hyvin, ykkösellä ylös ja 5 km jaksoin perässä roikkua ja tein kaikkeni etten varmana ota kylkimyyryä. Nyt onkin jokainen kaulan jännekin kipeä mutta tulipahan tehtyä!

Tänään oli tiedossa huippupäivä. Tiesin sen jo siitä, sillä luontoäiti oli S. Iso-Kuuselan puolella aamulla. Herätessä satoi ku aisaa ja sopivasti klo 5.30-6.30 taukosi kun hurautin tutun 8 km:n lenkin. Hanat aukes kun söin tyytyväisenä aamupalaa. Juuri kun olin lähdössä töihin, postisetä toi Gaspari Nutritionin paketin suoraan kotiovelle! Arvatenkin koko päivän on sormet syyhynny.

IntraPro tuplasuklaa-proteiinia olen vetänyt koko kevään enkä kyllästy siihen koskaan. Oon kuitenkin himoinnu MyoFusion Cinnamon rollia ja Peanut Butteria ja nyt pääsen niitä maistelemaan! Sitä sanotaan että ”eihän näitä maun takia juoda” mutta minä tykkään nautiskella ja tää on ihan pirtelöä enkä edes valehtele. Loaderina käytän Superpump Maxia, se onkin varmaan ainoa joka mulla rähisee kun oon niin kova juomaan kahvia. Uutuusmakuna Sour Apple ja se on testikäytössä heti huomenna. Omega3:t, CLA:t ja muut tarpeelliset lisäravinteet haen Fitnesstukun liikkeestä. Siellä on helppo kysyä osaavalta henkilökunnalta apua mikäli yhtään tuntuu että menee sormi suuhun.

Näyttää siltä että on mennyt nelosvaihde silmään, vauhtia on eli pitäkää peukkuja ettei kukaan jää alle! Sillä voin kertoa että nyt ei pysäytä kyllä mikään! Tai no ehkä liikennevalot:)

%d bloggaajaa tykkää tästä: