Hiukset, meikki & stailaus Ulla-Riitta Koskinen/PRIME Hair & Beauty design
Kuvat Mikko Karekivi
Barbie-hetki tiedossa!
Kaikki naiset tietää millaista on hyvän kampaajan etsiminen. Maksetaan itsemme kipeiksi ja lähetään pois ajatellen että voi jumakauta. Tämä laji varsinkin kun on aika ulkonäkökeskeinen ja itse tipun siihen laariin missä häthätää osataan laittaa tukka ponnarille. Onneksi meillä on PRIME Hair & Beauty design ja Umppu.
Ekan kerran istuin Umpun tuoliin päivää ennen LBF, jolloin hän väänsi kisakampauksen valmiiksi. Sitten vaan tukka tötterölle ja kohti Lappeenrantaa. Umppu tuli ite perässä kisa-aamuna vielä oikomaan viimeiset suortuvat ja varta vasten Helsinkiin laittaan mut kuntoon SMiin. Pro Elitessä työnjako on se, että Umps laittaa tukat, Minna hoitaa meikit ja perhe Sorsa öljyt. Katotaan lankeeko mulle nyt värien levityksen opettelu että voin olla ees jollain tapaa ’hyödyks’, Kimbellä kun alkaa pikkuhiljaa olla aikas tukalat oltavat kert tiimissä on jo aika monta sirppua!
Ensimmäiset kriisin ainekset oli ilmassa, kun lähdin Espanjaan. Ajattelin että eikait se kikkuran vääntäminen voi niin vaikeaa olla mutta kuinkas kävikään. Olin vähä sivukorvalla kuunnellu että ”tärkeintä on mitä sinne alle laittaa” ja mullahan oli niin stydit setit ettei kyllä toiminu enää kiharrin eikä suoristin. Kirosin Maikulle ja Elinille että oonko oikeesti näin onneton tapaus, mutta eipä nekään saaneet sitä tukkaa ojoon. En lähe enää ikinä mihinkää ilman lämpörullia mutta aina parempi jos saan 45 kilosen komeetan matkaan. :)
Mun osa on tosi helppo; tänä lauantaina hoidan itseni vaan paikalle, kun Umppu on miettiny mulle lookin valmiiksi. Luvassa myös muuta mukavaa (näätte sunnuntaina jos oikeen tsemppaan), mutta luulen että palataan eka todellisuuteen ja kunnolla köniin w/ Minna & Kimmo!
Itsensä motivoimisesta
On kaksi tapaa: joko tekee, tai sitten ei tee. Ei ole mitään yrittämistä. Jos ihminen puhuu aikomisestaan yrittää lopettaa vaikkapa tupakointi, ni mehän tiedetään että perseelleen se tulee menemään. Tässä listaa itsensä motivoimisesta satunnaisessa järjestyksessä:
#1. Love what you do and do what you love
Lähtökohtahan on se, että kyllä tästä täytyy tykätä. Multa on kysytty olenko varma, että teen tätä vain itseni takia ja voin kertoa että eihän kukaan treenaa 10 kertaa viikossa vain miellyttääkseen jotakuta toista. Mulla treenitahti kiihtyy loppua kohti, koska peilistä näkyvä kunto alkaa palkita tehdyn työn tulokset. Salilla se saattaa olla ennätyspainot, lenkillä aika tai matka, mutta tällä hetkellä riittää litimärkä t-paita niin tiedän tehneeni tarpeeksi.
#2. Tavoitteiden asettaminen
Vaikeaa olla motivoitunut jossei ole mitään mihin tähdätä. ”Pessimisti ei pety” –asenteet huit helvettiin ja samaten unohdetaan mikä on ’realistista’. Kuka sen määrittää? Pelasin 5-vuotiaana jalkapalloa ja silloin mietin kuinka hienoa olisi joskus kävellä kultamitali kaulassa kotiin. Tämä tuntui silloin silkalta mahdottomuudelta. Kuinka ollakaan, meillä oli ainoa likkajoukkue poikien turnauksessa ja vietiin se, ja mun jalkapalloura tyssäs ku seinään.
#3. Kuulopuheet
Kateellisuus, tuo perisuomalainen piirre. Varsinkin naiset on kieroja kuin korkkiruuvit. Harvalla riittää itseluottamus olemaan vilpittömästi iloinen toisen puolesta, vaikkeivät edes kilpailisi keskenään millään tasolla. Tämä ’vihaposti’ kannattaa joko jättää omaan arvoonsa tai kääntää voitoksi, nimittäin silloin tiedät tekeväsi jotain oikein, kun muita sieppaa. ”Haters, they love to see you fall”.
#4. Pro Elite Team
Ole oikeiden ihmisten ympäröimänä. Taas kerran eräs itseäni viisaampi sanoi, että kaikkee muuta pitää epäillä paitsi omaa perhettä ja näinhän se on. Mikään ei myöskään anna mulle samanlaista sysäystä kun tiimipäivät/minicampit Nokialla. Meillä on niin hyvä porukka plus Minnan ja Kimmon tukea ei voi edes sanoin kuvailla.
#5. Musiikki
Tee tykki soittolista, napit korviin ja volat kaakkoon niin ettet kuule etkä näe mitään (=häiriötekijät). Jokainen taplaa tyylillään, toisille voi toimia salkkareiden kattominen samaan aikaan tai lehtien lukeminen, mutta sekin kokeiltuna voin todeta ettei toimi kun hikoilen sivut mössöksi.
#6. Quotes on being positive
Luen aika paljon mitä viisaat herrat ovat sanoneet. Niitä on hyvä lukea samaan aikaan ku juo aamukahvia ni johan lähtee päivä käyntiin vaikka väärällä jalalla olisikin noustu.
#7. Uudet releet
Jos viimeiset konnankoukut alkaa olla käytetty, niin paras keino motivoida itseään on tietenkin hommata uudet vermeet. Itsehän pimahdin heinäkuun alennusmyynneissä eikä mikään tunnu paremmalta ku vetää jalkaa uudet, raikkaat Niket! Hommasin myös aika kirkuvat trikoot ja nyt on syytä pitää takaosasto kunnossa, nimittäin ne ei anna selluliitille kyllä yhtään armoa.
Loppujen lopuksi ei tämä ole mitään tähtitiedettä. Jokaiselle kehkeytyy omat selviytymiskeinonsa, oli se sitten kaneli tai 10 000 hermesetasia päivässä. Heikkouksia tulee ja niiden kanssa on vaan opittava elämään. Hyvä kuitenkin muistaa, että siellä on kilpasisko joka ei varmana jätä mitään tekemättä.
Pelkkä halu ei riitä, on oltava nälkä.
Tiedossa Tampere
Ihana päivä, intiaanikesä on enemmän kuin tervetullut! Saa olla jo pitkälle syksy ennen kun laitan sukat jalkaan. Sitten asiaan:
Nyt on alle kuukausi kisoihin. Kaikkeni antaneena huomaan että nyt meinaa alkaa hyytymään. Onneksi on BCAA:t. Nappeja vedetään jo sellanen määrä, että vaikkei mulla ennen ole ollut ongelmia tuon nielemisen kanssa ni nyt takkuaa. Niinhän se on että enempi parempi ja kaikkea reilusti. Jossei tehoa niin tuplataan määrä. Tämä minun too fast & furious aineenvaihdunta on taas aiheuttanut pikkusen harmaita hiuksia eikä tässä ole juurikaan lepopäiviä pidetty. Vähintään lenkki päivässä pitää Dextran loitolla! Eilisen kokouspäivän päätteeksi otin kuitenkin iltapäivä kello neljän saunan meren rannassa kolottaville paikoilleni ja latailin mieltäni tulevaan viikonloppuun eli Tampereen campiin ja Pro Elite tiimipäivään.
Tämän illan ohjelmana oli pakkaaminen ja kokata pitkälti viikonlopun ruoat valmiiksi, sillä voi olla että lieden ääressä on ruuhkaa. Paula tulee hakemaan mut töistä ja lähetään suorinta päätä kohti Biancaneveä, jonne olen sopinut sovitusajan huomiseksi. Nyt täytyy siis tehdä päätöksiä kisa-asun suhteen. Niin tai näin, niin tykkikamaa tulossa! Biancanevestä saa myös kisavärejä ja Elina on varannut mulle pari pakettia Jan Tanaa. Parempi hoitaa näin hyvissä ajoin ettei pääse käymään mitään vahinkoja.
Nyt taitaa olla ensimmäinen kerta, kun saadaan koko kööri kokoon. Luvassa on arvatenkin sellasta tukkapöllyä, että tulen taas hoikkana kotiin, mutta niin motivoituneena että jaksan taas painaa hamaan tappiin asti. Ja olihan mulla taas ikävä<3
Napa kohti selkärankaa
Mulla on ollut loistoviikko lukuun ottamatta tiistaita. Väitän Rovaniemen reissun piiputtaneen kuitenkin sen verran, että väsymys alkoi tehdä temput. Keskiviikkona pidin lepopäivän salilta ja menin kotiin vetämään muutaman tunnin päivätirsat. Johan alkoi kulkemaan! Ja kulkee edelleen: unohdin kanat uuniin ja käryhän siinä kävi.
Sain muutama viikko takaperin uuden ohjelman ja varsinkin jalkaosasto oli sitä luokkaa että ekassa treenissä koin kuoleman olevan lähellä. Nyt alkaa näköjään vähän ’tottua’, rykäsin sen läpi ennätysaikaan ja ennätyspainoilla mennen myös minne pitikin eli persuksiin. Lauantai-aamuna lenkin sijaan menin jätemäelle kiipeemään portaita ja kiduttaan ennestään kipeitä pakaroita. Meni yllättävän ’kivuttomasti’, johtui varmaan siitä että tiimimme uusi jäsen, sijaiskärsijä-Paula oli matkassa. Sieltä kotiin aamupalalle, suihkuun ja salille. Mulla oli miitinki Fitnessmalli-kisaan osallistuvan Heidi Tiaisen kanssa ja nyt on kyllä niin räväkkä akka kyseessä että kyllä on ehdottomasti mun suosikki. :) Kun oltiin hetki tepasteltu koroissa niin tein aerobiset ja sen jälkeen selkää.
Lauantain otin rennosti kotona ja katsoin illalla yhden lempileffoistani eli Pursuit of Happiness, josta on yks mun suosikkiline: ”You got a dream, you gotta protect it. People can’t do something themselves, they wanna tell you you can’t do it. If you want something, go get it. Period.” Tätä soveltaen tänä aamuna vetäsin seitsemännen aamuaerobisen eli pyöräilin Pirkkolaan ja juoksin Cooperin testin. Viimeinen vertailukohde taitaa löytyä vuodelta 2004 ja se oli karvan päälle 2000. Paikan päälle päästyä tulvahti pahan olon aalto yli muistaen yläasteen koululiikunnat ja mietin että onpa veemäistä juosta kelloa vastaan. Aikalailla 2480 kuitenkin saatiin ja seuraavan kerran kun juoksen niin aion saada väh. kierroksen paremman. Period.
Taidan lähteä vielä salille ja sitten palkitsen itseni hieronnalla. Tänään aukastaan jalat ja johan sitä on odotettukin. Seuraavat kaksi viikonloppua vietänkin toisen perheeni luona, lempikaupungissani Tampereella. Eli Minna ja Kimmo vois pikkuhiljaa alkaa viritteleen mulle patjoja! Viikot käy vähiin ennen ku loppuu ja ens sunnuntaina onkin luvassa tiimipäivä. Nyt kun näyttää siltä että S. Iso-Kuuselan pään tarkoitus on vaa pitää korvat erillään, niin on hyvä että Paula on kuskina. Nähkääs, turvallisuus ennen kaikkea. :)