Aihearkisto: Kisat

Kisat, Yleinen

Arnold Amateur pt. 1

12 kommenttia

Kaikilla näytti olleen vaikeuksia lentojen kanssa; omani oli reippaasti myöhässä, Minna ja Kimmo eivät ehtineet jatkolennolleen mutta saivat paikan onneksi toisesta koneesta ja tulivat (vain) tuntia aiemmasta myöhemmin. Loput Suomen tiimistä jäivät ’jumiin’ myös New Yorkissa, lento oli tunteja myöhässä, mutta pääsivät vielä saman vuorokauden aikana lähtemään ja perille Columbukseen.

Olin järjestänyt pienen ’jäynän’ Mimmolle: piti vaihtaa isompaan kämppään, sillä Biancaneven Elina tulisi myös majoittumaan meidän kanssa. Sunnuntain varmistin että siirryn sinne tiistaina. Pakkasin kaikki kimpsut ja kampsut valmiiksi autoon ja menin luovuttamaan huonetta. Respassa kävi ilmi että kaikki on bookattu, huonetta ei ole joten meillä tulisi olemaan varsin tiivis tunnelma täällä. Muista en ollut huolissani, toivottavasti Elina kestäisi. :)

Tankkasin enemmän kuin koskaan sillä olen voinut todella laihasti ja torstai-aamuna sain pienen välikohtauksen aikaiseksi, kun aloitin ’fiksusti’ rullaamalla tukkaa seisten. Sitten piti alkaa lisää väriä ja iski niin huono olo että meinasin pyörtyä siihen paikkaan (mähän en ole koskaan pyörtynyt). Ei auttanut muu kuin mennä alasti meritähteen ketarat levälleen kun Minna ja Elina nosti koivet kattoa kohti well hello ettei taju ole kohta kankaalla. Siinä makasin lattialla kun Minna siveli väriä pintaan.

Matkalla check-iniin

Check-in alkoi klo 11 ja mentiin sinne ajoissa passiin. Tässä vaiheessa tapasin ensimmäisen kerran myös Kimmo Hovilaisen ja Antti Halmon. Mulla oli aivan karsea olo ja siinä jonottaessa tuntui ettei ilma kiertäny ollenkaa ja kykin maassa etten kohta kumauta kellalleen. Takahuoneessa olo onneksi parani ja touhu sujui rivakammin, sitten kämpille takaisin laittautumaan lisää, sillä viideltä pitäisi olla taas kilpailijakokouksessa.

Piuha

Itse kilpailijakokous kesti kokonaiset 7 minuuttia ja siellä selvisi, koska kilpailijoita on niin paljon, lavalle tullaan n. 8 hengen kokoisissa ryhmissä suoraan vertailuihin. Olin omassa sarjassani toisen ryhmän keula ja se matka tyssäsi siltä osin siihen. Pientä horjumista ja jäätyilyä tapahtui taas, mutta suurin pommi oli tällä kertaa onneksi ei tukka vaan väri. Mulla on niin hankala nahka, kuivia kohtia siellä täällä ja mitälie rupea, että väri ei levity tasaisesti. Sain vielä kaupanpäällisiksi ihan jäätävän ihottuman, että pro tania ei tähän runkoon enää sivakoida. Se oli ehkä se vihoviimenen juttu, nimittäin tavara kuivattaa muutenki ja mulla on nahka syyhynny siihen malliin että tuubi hydrocortisonia on lutattu ja öitä ei ole nukuttu.

Kivien kiillotus meneillään. Elina osottautui varsinaiseksi pelastukseksi myös tukan laiton suhteen <3

Suoritusta on kuitenkin sen kummemmin turha selitellä/analysoida. Meni miten meni ja maatani en ole myynyt. Päinvastoin. Päätökset jatkolle on seuraava: nyt otetaan taukoa ja annetaan kropan levätä, tänä vuonna minua ei siis lavalla tulla näkemään. Se, että olen tässä tykittänyt melko lailla yhtä soittoa Fitness Classicin, junnu-EM:t, SM:t, junnu-MM:t ja kirsikkana Arnold Amateurin, on ollut hitonmoinen saavutus, en käy kieltämään, mutta kunnon saavuttaminen/ylläpitäminen on vaatinut yksinkertaisesti niin hirveetä rykimistä ja tällä paketilla en pysty tuomaan itsestäni parempaa irti. Tärkeintä on saada kroppa toimimaan taas normaalisti ja huimaa kehitystä aikaan, tavoitteet on plakkarissa ja takaisin tullaan kun tullaan.


To be continued..

Kisat, Yleinen

Viimeistelyt alkakoon

3 kommenttia

Tämä on aivan ihanaa kun on koko päivä aikaa tuusata omiaan! Voi kun elämä ois helppoo jossei tarvis käydä töissä. :) Nyt saatte sitten tätä matkasepustusta kun on kerta aikaa kirjoitella: En ole koskaan kokonaisuudessaan katsonut Oscar-gaalaa, sillä se tulee aina sunnuntai-maanantai –välisenä yönä kotipuolessa ja niin paljoa se ei ole jaksanut kiinnostaa, että olisin jaksanut valvoa. Nyt kuitenkin loikoilin tässä kreivin aikaan ja tuli pystien jako katsottua. Olen tässä sen verta röpötellyt menemään ja ko. gaalan jälkeen totesin, että täällähän sitä pärjää vallan erinomaisesti, kun hymyilee niin että jokainen hammas näkyy ja sanoo kaikille oh! I love your shoes.

Löysin heti ensi yrittämällä salin, jonne ostin kortin muutamaksi päiväksi. Next Level Fitness näytti yleissilmäykseltä käypäseltä, kaikki tarvittava ja enemmänkin löytyy, ja paikkaan on 10 minuutin ajomatka. Täydellistä! Mulla ei enää aerobista olekaan, kevyttä & palauttavaa vaan, mutta lempilaitteeni eli stairmastersin bongattua en malttanu pysyä poissa (otin kyllä todella kevyet 20 minuuttia).

Kävin eilen Tanger outletissa  vähän pyörimässä (#rahatloppu). Paikkaan oli matkaa 50 mailia eli vähän kuin Helsingistä Lahteen. Oon tosi tyytyväinen itseeni että tuli auto vuokrattua, ei täällä ois kerta kaikkiaan tehny mitään ilman sitä. Paluumatkalla spottasin vesipuiston ja mielessä kävi että jos menisin sinne vähän huljuttelemaan. Passasin ajatuksen kuitenkin, minun tuurilla suhautan ensimmäisestä liukumäestä niin vauhdilla että selästä kuoriutuu nahka.

#kuola

Eilen oli ihana keväinen päivä, aurinko paistoi ja 10 astetta. Loppuviikoksi on luvattu kylmää ja sadetta/räntää sekä kovaa tuulta. Sain Minnalta viestin aamulla, että ovat Nykin koneessa ja minä palautan auton kentälle ja samalla menen heitä vastaan. Toivon tosiaan että kaikki on ajallaan eikä sään vuoksi tule muutoksia.

Tänä aamuna aloitin tankkauksen. Kerrankin ollaan oltu ’edellä’ aikataulusta; olen näin laihasti voinut varmaan ekoissa kisoissani, herätessä vatsa oli niin lituska että melkein pelästyin. :) Imasin gourmet-banaanipuuroni naamariin vauhdilla ja kroppa imee. On tehnyt todella hyvää nollata kaikessa rauhassa, ilman hätää ja paniikkia. Vielä kohta pumppaamaan suonet pintaan haha niin työt on tehty! Sitten odotellaan..

Kisat, Yleinen

Terveiset Columbuksesta

2 kommenttia

Täällä sitä taas ollaan suuressa maailmassa. New Yorkiin asti matka sujui kohtuu kivuttomasti, mitä nyt lauantai päivälento, voitte kuvitella kuinka viini virtasi finskin lennolla. Mun vieressä istui pariskunta, joka oli niin yltiörakastuneita, ettei malttanu pitää näppejä irti toisistaan. Totesin että älkää vain antako minun häiritä ja eihän ne antanu. Ehkä oon vaan kateellinen. :) Kone oli kuitenkin varustettu mukavalla viihteellä ja tuijottelin siinä leffoja ja pelasin sudokua kun ei meinannu millään tulla uni silmään. Poskiontelontulehduksen takia olin jo ennakkoon varautunut siihen että viimeistään laskussa tulee itku tai vähintään hiki. Kotona vielä tein todella epämiellyttävää huuhtelua  ’nenäkannulla’ että saadaan sinappi pois lohkoista. Työkaverin neuvosta struuttasin Nasolinit nenään niin syvälle otsaan että ihan näköä haittasi ja tungin korvat täyteen tippoja. Douppi toimi todella hyvin sillä hyvä jos tunsin mitään! Mennään jatkossakin näillä opeilla.

New Yorkissa maahanpääsy meni huomattavasti sukkelampaan kuin Chicagossa (vajaa 2 h) ja kerkesin hyvin jatkolennolle. Tällä kertaa laukkuja ei käännetty mikä oli hyvä, sillä vähän siinä aikaerossa jo luulin että mulla on kohta kovakin kiire. Sään vuoksi moni lento meni uusiksi ja niin myös mun jatkolento myöhästyi yli 2 ½ h. Siinä alkoi väsymys todella painaa ja kuorsasin reteesti koneessa. Olin laittanu takin käsimatkatavaroihin ja koska kone oli taas tosi kikkana, ne meni jonnekin muualle kun meikäläisen jalkatilaan/pään yläpuolelle. Olin aivan jäässä ja onneksi kiltti lentoemu oli tullut peitteleen mut vaikken busineksessa matkustanutkaan. Viimein laskeuduttuani olin niin kiireellä menossa hakemaan laukkua että olin ihan unohtaa ne käsimatkatavarat! Näin siinä käy, siellä olis ollut bikinit, korot ja kaikki tärkein. Onneksi oli muita toppuuttelemassa. Lennon myöhästymisen takia kuitenkin autovuokraamo oli jo suljettu ja sinne meni mun etukäteen maksama auto. Pari krokotiilin kyyneltä vierähti, hehe taisin ajatella että nyt ollaan rahattomia ja yksin. Onneksi toisessa autovuokraamossa oli vielä pari jamppaa jäljellä ja ilmeisesti niillä kävi vähän sääliksi; auto järjestyi, palvelu oli ensiluokkaista ja pääsin jopa perille hotlaan, nippa nappa.

Maanteiden kauhu S. I-K liikkeellä

Sain alle ihan tuliterän (5 mailia ajettu) Fordin. On nahkapenkit ja kaikki, kivasti kylmää takalistoa, täällä kun ei ihan nuo bungalovit heilu. Tässä nähdään taas nainen ratissa: ei löytyny vipua millä penkkiä saa eteenpäin. Sähkösäädin löyty että nousi eteen+ylöspäin ja nyt se on siinä asennossa että jalat yltää justiinsa polkimille, onneksi on pitkät koivet. Kädet ei vaan yltäny rattiin ja eipähän ole ennen tarvinnut siirtää sitäkään lähemmäs, kerta se on ensimmäinenkin. Tuntuu vähän Piuden kääpiöasetuksilta ja kohta joku alkaa neuvomaan mistä se vipu löytyy (ja saakin), mutta siihen asti tanut ei tällä autolla ajele. :)

Hereillä 2h ja pieni pommi jo räjähtänyt

Kohta on hellat kuumana

Paikallista aikaa kello oli 1.25 kun pääsin nukkumaan. Olen kuitenkin varmaan sisään ajanut itselleni tuon  klo viiden herätyksen aina paikallista aikaa, kun tänään heräsin. Hyvä vaan niin ollaan rytmissä jo mukana. Aamujumpat tein ja lähdin lempipuuhaani eli ruokakauppaan. Pyörin siellä tunnin ihastuksissani ja nyt on jääkaappi täytetty ensi hätään.

Nam! Tuoreita kasviksia

Tämän päivän ohjelmana on kokkaus ja salin metsästys. Olen tässä etukäteen koettanut googlailla ja katsotaan mitä löytyy. Ihanaa ottaa oikein kunnolla ajan kanssa, tänään heittelen noita poseerauksiakin minkä kerkiän ja venyttelen itseni notkeaksi. Kuullaan taas!

Kisat, Yleinen

Bringing nothing but fire

2 kommenttia

Viimeinen työviikko alkaa olla loppusuoralla! Se tarkoittaa taas viimehetken valmistelua ja juoksua paikasta A paikkaan B. Nyt on kaikki hoidettu hyvissä ajoin, sillä viimekerrasta oppineena viimetinkaan jättäminen saattaa joskus kostautua: pakkasin Budapestiin illalla kamoja ja huomasin että rähmä, kiilto on lopussa. Tyhjällä putilolla ei tee mitään, mutta onneks on Minna ja selvittiin siitä. Bikinit on tilattu Biancanevestä ja eilen saapui paketti: ne on upeat! Tietty. Mulla on aina korkeat odotusarvot ja ne ylittyy joka kerta, kiitos Elina ja Paula. <3 Elina laittoi ystävällisesti myös purkin glazea samaan pakettiin niin nyt on sekin hoidossa.

FAST Puddingilta on tullut pari uutta makua! Kiitos myös panoksestanne tässä kisaprojektissa.

Pari viikkoa sitten tuulettelin että flunssa selätettiin kivuttomasti. Tyylilleni uskollisena oon viimeiset pari päivää ollut varmaan itse räjähdys, otsa- & poskilohkoja on ärsyttävästi kuumottanut ja näin loppuhetken ratoksi päätin tästä vielä tempasta poskiontelontulehduksen (=mukavaa lentoa). Ei siitä selvittykään ihan yhdessä pumpsauksessa mutta onneksi on nyt antibiootit ja olo on ollut tosi hyvä että on pystynyt treenata.

Sarjassani on siis itseni lisäksi 30 kilpailijaa. Pieni hauska ’kämmi’ on ilmeisesti käynyt, sillä vieläkään kenenkään suomalaisen kilpailijan nimiä ei näkynyt osallistujalistassa, mutta eiköhän se siitä korjaannu.. Men’s Physiquen pitkään sarjaan on tulossa myöskin kiitettävät 66 kilpailijaa(!!!) joten siihen nähden tuo sarjani on pala kakkua. Siinä pitää olla aika harjaantunut silmä tuomareilla, jotta osataan pistää tytöt ja pojat oikeaan järjestykseen, toivon tietenkin löytäväni paikkani sieltä mahdollisimman kärjestä onhan se selvä. Pari hokkuspokkusta eli uudet bikinit ja kunto. Se on meinaa tällä(kin) kertaa aika rapsakka voin luvata, mikäli kaikki menee niin kuin pitää, niin ulkoinen habitus on aikalailla hoidossa! Loppu on sitten Herran huomaan.

…mitä nyt on tukan laitossa onnistuttava, se on mun ja Minnan ykkösmissio. En tajua mikä meni taas pieleen viimeksi, kait vallan riehaannuin lakkapullon kanssa ja ajattelin että se painuu kyllä vielä kasaan. Eihän se painunut ja loppusilauksen antoi vielä vesisade ja homma oli sillä selvä: tatti täältä tullaan. Keskusteltuani Umpun kanssa toteutan nyt teemaa less is more ja väännän ne kikkurat lämpörullilla vaikka silmät ummessa. PRIME Hair & Beauty design on huolehtinut siitä, että oikeat aineet pohjalle löytyy.

Pikku kilkattimella on varmasti ollut osasyynsä siihen, että meikämanne on ollut viime aikoina niin hyvässä iskussa ettei tosikaan (sählyssäkin tehty jo eka börsä). MM-kisoista ja sen jälkeisistä ajoista opin, että “People will hate you, rate you, shake you, and break you. But how strong you stand is what makes you” enkä usko – kävi miten kävi – että tulee sitä ’pitäkää tunkkinne’. Aika on mennyt joulusta siivillä ja olen varmasti ollut monelle raskas, siksipä kaikille minua kestäneille kiitos ja anteeksi. :)

Elinin kanssa Espanjassa.

Kisat

Jr MM part 3

Jätä kommentti

Kun lauantaina päästiin puolenyön aikaan vasta hotellille, nälkä oli kova. Onneksi olivat sentäs pitäneet ruokalaa auki, sillä suurin osa kilpailijoista oli ollut myöhään kisapaikalla. Espanjassa oli oikein kunnon catering verrattuna tähän, ruokaa sai lapata niin että napa nauku, se oli tosi hyvää, kun taas Unkarissa annettiin lipukkeet, mitä vastaan sait tietyn määrän lihaa. Ja en kyllä valita, tankkasin oikeen surutta – meinaan pari lautasellista ruusukaalia ja parsaa.

Sunnuntaina mentiin takaisin kisapaikalle, sillä olihan vuorossa reissun kohokohta nimittäin Parade of Nations! Eevsku sai kunnian kilpailijana mennä lavalle Kimmon kanssa pönöttämään puheiden ajaksi, kun me Minnan kanssa tunnelmoitiin katsomosta käsin. Seurattiin myös fitneksen finaalit ja Timo Blombergin kisa oli iltapäivällä. Timppa kilpaili +90, jossa oli ihan jäätävän kokoista porukkaa. Siinäkin sarjassa oli eliminaatiokierros, josta selvisi 15 parhaan joukkoon mutta siihen kisat tyssäsikin. Ei menny Suomen tiimillä ihan kuin elokuvissa tämä reissu mutta näin se elämä koulii välillä.


Meillä oli illalla vielä hyvää aikaa mennä tutustumaan kaupunkiin. Käytiin mm. ostoskeskuksessa pyörähtämässä ennen illan bankettia. Jonkun neropatin päätöksestä tuolit ja pöydät oli siirretty sivuun ja ruoat piti syödä seisten. Itäblokissa noilla ihmisillä ei ole kyllä minkään sortin käytöstapoja, minä olen sen verran hieno leidi, että olen tottunut naiset ensin mutta turha luulo. Siellä saatiin kuitenkin kuulla lopulliset sijoitukset, jotka olivat ne surullisen kuuluisat 10. ja 13. Mutta meni meillä hyvinkin! FAST Junior tiimiin kuuluva, Viron edustaja Kristina Koroljak voitti MM-hopeaa!

Italian lahja maailmalle, Marco

Me ja Norjan Tone

Maanantaina nokka kohti Helsinkiä. Meillä oli taas lento Prahan kautta ja matkustajia oli sen verta vähän, että kone oli kikkana propellikone ja tuumasin liekkö tästä hengissä selvitään. Minna tyynnytteli että ei hätää, hän osaa pelastaa meidät tästä koneesta. Kone oli kunnon pätsi, tuulettimetkin puhalsi vaan kuumaa ilmaa ja edessä istuva arvokas mamselli voihki kovaan ääneen kun on niin tukalaa. Päätti kuitenkin istua urheasti takki päällä ja laittoi hyvissä ajoin turkin vielä niskaan ennen kuin päästiin poistumaan. :) Kaikki meni mallikkaasti, Prahassa oli vain tunnin vaihto ja kaiken kaikkiaan paluulennot sujui ihanan kivuttomasti, kun haaveena oli vain päästä äkkiä kotiin.

Kaikkineen päivineen oli hieno matka, jäljelle jäi vaan sammumaton jano. Mukana oli koko perhe eli rakkaat vanhempani ja Minna & Kimmo. Oli ihana tutustua myös Eveliinaan. Tässä jaettiin huoneen lisäksi kaikki, ja nyt kun asianomainen on itse julkistanut tiedon, niin voin minäkin ilmoittaa, että teretulemast Pro Elite Teamiin. <3 Jottei ihan heti päästäisi toisistamme eroon, niin suunnattiin heti tiistaina junalla Tampereelle FASTin ja Biancaneven kuvauksiin.

Ennen kuin joku kysyy, niin kyllä ne on sukkahousut!

Omasta naamavärkistä näkyy että väsymys painaa. Oli kuitenkin huippupäivä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista Joulua <3

We wuv you! Kameran takana hääri kukas muu kuin Mike Siren.