Kaikki kirjoittajan Suvi artikkelit

Heinäkuun helteitä odotellessa

Santa Susannassa ei rannalla loikoiltu muuta kuin parin kuvan verran ja päätin että olen myös lomani ansainnut. Ainokaisen, varsinaisen kesälomaviikkoni vietinkin kesäkuun alussa Turkin Alanyassa. Se oli myös siihen hätään sopiva veto, nimittäin täällä koto-Suomessa melkein varpaita palelee.

Etelään matkustettaessa noille Välimeren kolleille riittää pelkkä tukan väri että niillä pimahtaa, joten turvallisuus ennen kaikkea ja hotellin suhteen kovat kriteerit. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin All Inclusive: hotelli oli rannalla ja siellä oli pieni kuntosali eikä tarvinnut poistua yhtään mihinkään. Tottakai se oli saksalaisturistien perheloma ökylä ja henkilökunta ihmettelikin että mitä ihmettä teen yksin liikenteessä, mutta kyllähän minä pärjään kun kerta lampun yllän vaihtamaan itse ja taskuunkin osaan parkkeeraa – jos on tarpeeksi tilaa. Yksin matkustamisen ainoat varjopuolet on ns. tyhjän vuoteen lisä ja aurinkorasvan levittäminen selkään on helkkarin vaikeaa. Kun ei taivu niin ei taivu.

Buffapöytä on meikäläiselle usein aika petollinen, nimittäin monesti tulee ahdettua kupu täyteen kun kaikkea pitää tietty maistaa. Tuolla kyllä oli niin upeet salaattipöydät, kasviksia vaikka millä mitalla, kuten esim. oliivejakin vähintään viittä eri sorttia. Grillistä sai kanaa/kalkkunaa yms. ja haluttaessa pystyi kyllä tämäkin putte syömään terveellisesti ja hyvin.

Lämmintä riitti kolkyt ja rapiat joka päivä. Aamulenkit juoksin kukon paukun aikaa kun muute ois ollu liian kuuma ja minikuntosalille kävin lätäkön heittämässä illalla. Elääpä tuolla tavalla!

Kotiin tullessa uusin BODY-lehti oli ilmestynyt tällaisella kansikuvalla/Mike Siren

Kyllä oli kotiinkin mukava palata muutama pisama hankittuna. Seuraava motivaatiomatka on jo syyskuussa, nimittäin Olympia weekend Las Vegasissa parhaassa seurassa eli Minnan ja Kimmon kaa!  Tätä odotan jo niin, että tuskin enää haittaakaan kun kesä on ohi, mutta sitä ennen tehdään kovasti töitä kohti syksyä! Vaikka välillä on menty mahamöyryä, niin joka hetkestä on nautittu. Tällaisten pienten notkahdusten keskellä vaan täytyy muistaa: “Keep your dreams alive. Understand to achieve anything requires faith and belief in yourself, vision, hard work, determination, and dedication. Remember all things are possible for those who believe.”

Viikonloppu järvimaisemissa

Pro Elite Teamin motivaatiokomeetta Ulla-Riitta Koskinen kertoi kyllä harvinaisen tyhjentävästi kaiken Nicole Wilkinsin treenileiristä Lahdessa nyt kuluneena viikonloppuna! Me oltiin kyllä harmiksi eri päivinä mutta sisältö näkyi pysyneen samana.

Meillä on mökki Vääksyssä joten itse siirryin sinne jo perjantai-iltana passiin, ettei tarvitse Helsingistä sompaa paikalle. Oli ihana huomata, että Nicolekin oli ’vain ihminen’! Tämä vain vahvisti käsitystäni entuudestaan siitä, että omistautuminen, päättäväisyys, keskittyminen ja halu määrittää mihin päädyt. Ei se, kuinka nopeasti pääset huipulle, vaan kuinka kauan pysyt siellä.

Maiseman vaihto tekee treenauksenkin kannalta terää. Paikka on unelma pikku intervalleille ja aika lenkkipolulla kuluu hujauksessa kanavan vartta juostessa. Olen ottanut etukäteen selvää lähialueen salipalveluista ja ei ole tämän voittanutta: Asikkalan kunta tarjoaa kyläläisille monitoimihallin, missä voi harrastaa aukioloaikojen puitteissa. Kesäaukioloajat on vähän suppeammat, mutta läheltä löytyy myös hotelli Tallukan sali. Parasta on vielä se, että nämä yleensä huutavat tyhjyyttään ja saan sooloilla kaikessa rauhassa!

Ensi viikonloppuna uhosin jo vesihiihtäväni sikäli mikäli Päijänteen lämpötila nousisi vielä tuosta 17:stä. Muistetaan vaan pitää vatsat tiukkana ja puristaa pakarat yhteen, muuten pannuttamista seuraa totaalihuuhtelu. :)

Mansen minicampit

Koska asun Helsingissä, niin kisakautena kunnon tsekkaaminen on lähinnä tapahtunut niin, että lähetän kuvat Minnalle koska en Tampere-Nokia-akselilla yhtään liian usein pääse käymään. Tämä tietenkin aiheuttaa pääparalleni silloin tällöin ongelmia kun mulla on aivan liian paljon aikaa itseni kanssa.

Pulmaan on onneksi löytynyt lääke, nimittäin training campit hos Pajulahti & Papi Rautio! Homma lähti käyntiin puolivahingossa viime marraskuussa, jolloin tarkoitus oli katsoa missä mennään, vuoden 2012 kuviot, tehdä uudet ohjelmat ja ruokavalio. Aina kun ilmotetaan että nyt treenataan jalat ni oksennus maistuu valmiiksi suussa. Keräilin itteeni aika pahasti, vähä väri lähti kasvoilta ja loppu pakarapotkut teinkin sitten roskis kainalossa. Punkkasin Minnan ja Kimmon olohuoneen lattialla, heräsin yöllä joka kerta kun liikahdin ku oli koivet tulessa ja aamulla sain kuunnella Kimben räkästä paskanaurua. ”Tuntuuko”.

Kevät meni aika pitkälle ennen kuin pääsin Tampereella käymään eli oli pääsiäinen ja aika ottaa viimeiset voitelut ennen Fitness Classicia. Hyvin Minna ja Kimmo sivakoi, painoa lähti kolmessa päivässä 2 kiloa. Voin kertoo et olo oli aika tyhjä, eikä ollu enää paljoo mistä tiputtaa. Tällä keissillä otin nimittäin myös lähempää tuttavuutta stairmastersiin ja vaatteisiin ei jääny kuivaa kohtaa. Tappo – mutta toimii.


Koitti kesä ja kärpäset eli juhannusleiri! Minnan vedettyä mulle ja Umpulle jalkatreenit ajettiin jonossa Pyynikin portaille, missä Maikku liittyi seuraan. Heitettiin lenkki siihen ja riipastiin ne portaat, tästä onkin videomatskua jos joku ei usko. Olin taas ihan katki, mutta on aina ihanaa kun on tiimiläisiä siinä sivussa kärsimässä.

Nyt vuorossa motivaatiota vähän eri kantilta: Nicole Wilkins tulee pitämään Lahteen seminaarin! Oon tosi innoissaan, onhan kyseessä maailman huippu jota oon seurannu aina Pro-kortin saamisesta asti.

Yritetään pysyä housuissa!

Se on täällä, blogini!

Kiitos teille, jotka olette kyselleet blogiani. Olen imarreltu! Nyt pääsettekin sitten seuraaman tätä toimintaa riittävän läheltä ja sopivan kaukaa. Heti alkajaisiksi haluaisin kiittää tämän toteutuksesta pikkuserkkuani Noora Iso-Kuuselaa ja hänen yhteistyökumppaniaan Juha Auvista (Saimiri Design). Tulossa on vielä lupaavia muutoksia, mutta annetaan heidän nyt viettää kesälomansa eka.

Lukutoukille koittaa onnenpäivät, kuvat tulee nimittäin vähän jälkijunassa. Toivottavasti ymmärrätte, nyt puhutaan kuitenkin S. Iso-Kuuselasta ja ATK:sta samassa lauseessa.

Stay tuned!

PS. Jos on tarvetta omalle blogille tai verkkosivuille, niin surffaa www.saimiridesign.fi / www.iso-kuusela.fi