Avainsana-arkisto: maistatus

Pihvi & BJ

”Jonkun on aina uhrauduttava”, sanoi Minna kun pisti mut ties milloin mihinkin liemeen. Kyllä, yksi kaikkien puolesta ja tänään on hyvät naiset se päivä, kun täytyy ns. hoitaa homma kotiin. Ihmettelen, etten kuullut mitään hehkutusta edes radiosta tänään. Itse olen ollut taas kuin uusi ihminen sillä elämälläni on taas suunta! Saas nähdä kauanko vire pysyy yllä, mieli meinaa on valitettavasti niin häilyväinen, mutta nautitaan siitä niin kauan kuin se kestää ja laskelmieni mukaan ainakin kesäkuulle. Jahka minulla on myös kotipuolessa lepyteltävää. :)

Mites sitten taplataan kaukosuhteen haasteet? Meillähän meni niin, että alkuunsa eri paikkakunnilla asuminen oli itse asiassa parempi kuin hyvä juttu juuri tämän erikoislaatuisen luonteeni vuoksi; täytyi olla omaa aikaa ja ennen kaikkea tunne, että pärjää yksinkin. Pomarkun Ridge pyysi mua ulos ja ensiksi suostuin, mutta kun h-hetki lähestyi niin iski pupu pöksyyn ja ilmoitin ettei tästä tule nyt mitään, koska olet aivan liian hyvännäköinen mulle (ja näin jälkeenpäin analysoituna-anaalisoituna hän on kuulemma muuten hyvin mun aivoituksia lukenut pois lukien viimeisin, jota ei vielä ole tähänkään päivään mennessä ymmärtänyt). Ja niin siinä kävi että ymmärsin tehneeni perustavanlaatuisen virheen, tulin katumapäälle ja kysyinkin, että menikö se juna jo. Ja loppu on historiaa. Äiti kun sai kuulla (jälkikäteen sekin), tuli että kyllä oot lapskulta pölvästi, hyvä pitää ottaa vastaan silloin kun on tullakseen ja nyt on helppo myöntää että äiskä oli taas kerran oikeessa. :)

Se, kun näkee toista nippanappa kerta viikkoon, niin silloin saa ko. henkilöstä kyllä aina parhaimmat puolet ja jollain ilveellä sitä hurmasin toisen täysin, kun se on koukussa. Sitä paitsi on facetimet sun muut herkut. Viikolla on tullut yksinään potkittua kiviä suljettujen seinien sisällä, kukaan ei ollut näkemässä eikä kuulemassa niin onnistuin säilyttämään rauhallisuuden tyyssijan vaikutelman, joka myöhemmin kait rikkoutui muutettuamme yhteen. Nyt jos otan kuumaa, niin Sean tietää, että välillä mun täytyy vähän pihistä eikä liity siihen mitenkään (paitsi kerran, mutta opin siitäkin että täytynee artikuloida paremmin). Kun oltiin yhtä aikaa dieetillä oikeen hieroin käsiä yhteen että saataisko me eka kahakka aikaiseksi, mutta sain vastaukseksi vain että ”sä voit tapella ihan keskenäs”. Kait mitä yritän tässä sanoa, on että parempaa en varmasti tule ikinä saamaan ja pitäisi olla kiitollinen, niin kuin olenkin<3. Sen kunniaksi herra voi itse paistaa itse ostaman pihvinsä.

210

*Jaani, Sean, Jean, Rufus, Ruffe, Inki.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Nyt tänä tulevana lauantaina, 19.3., olemmekin Inkiläisen kanssa yksissä tuumin Fitnesstukun Helsingin myymälässä, Lönnrotinkatu 19, klo 11 – 16. Tarjolla on ennen kaikkea maistiaisia (patukkaa, proteiinisipsejä ja juomaa) ja saa tulla kynäilemään, eritoten Jaani tykkää kun siltä kysellään. :) Tuhannen taalan paikka, be there!