Avainsana-arkisto: junior world championchips

Kun hosuu niin väsyy

Se on jännä miten paljon unen määrä (& laatu) vaikuttaa normaaliin elämään. Nukahtamisvaikeuksia ei ole ollut, mutta määrä sen sijaan jäänyt vähille. Musta olis todella hienoa, mikäli vuorokauteen saisi tupattua lisätunteja vaikka viisi. Päivä ei meinaa millään riittää ja tää sykkiminen on saanu mut siihen jamaan, että väsymys alkaa painaa aika hitosti. Eilinen oli todella heikko päivä, olin ihan raato työpäivän jälkeen ja jouduin tosissaan tsemppaa että sain selkäpalat jolleensakin pumpattua ja cardiot vängättyä. Valehtelematta luovuttaminen kävi useamman kerran mielessä, mutta se ei kuulu tapoihin (paitsi zumbailu oli poikkeus) koska sitten mulla vasta paska olo onkin, jos ”petän” itseni.

Minna soitti eilen ja heti kun sain jollekin kakaistua että nyt on hajoaminen lähellä, niin jo helpotti! Asiat on sentäs paremmin kuin varmaan kertaakaan tänä vuonna, niin pikkuisen kun pöntössä surraa niin olen jo repimässä stressiä ihan mistä vaan, kuten eilen esim. siitä, että millä ihmeen ajalla menen saunaan hinkkaa tätä väriä veke. En voi tähän enää muuta todeta, kuin että onpa ihanaa että ongelmat on vaihteeksi näin pieniä! :)

Körötellään Minnulin kanssa yhtä matkaa Treelle perjantaina ja kivaa kun mulla on seuraa. :) Kaksi navigaattoria on aina parempi kuin yksi! Pääsen heti PRIMEen Umpun käsittelyyn ja mulle laitetaan uus ihana tukka. Mä oon aina ollut vähän kädetön itseni laittamisen kanssa ja asia mistä en enää pihistele, on ammattilaisuus ja laatu. Umpson on antanu mulle paljon vinkkejä ja oikeat, mun hiustyypille sopivat tuotteet tämän karvakasan hoitoon. Eron oikeasti huomaa, kun käyttää ammattilaisten suosimia tuotteita niiden tarjoustalosta ostettujen ”halpis”-kamojen sijaan. Jo ihan merkittävä asia on pelkästään tuoksu: kuulostaa ehkä vähän perverssiltä, mutta voisin haistella mun tukkaa vaikka koko päivän! ..Sen sijaan että se haisee ihan tärpätiltä.

Kampaajalla käynti on tyypillisesti naisille aika terapeuttista. Mä odotan tätä jo ihan siitäkin syystä että pääsen nollaamaan itseni ja näkemään ystävää, sillä olihan mulla jo pikku-komeettaa ikävä<3.

Umppu laittanu mut nätiksi! Kuva Mikko Karekivi

Kilpasiskokin laskee jo aikaa :)

Tää on mulle kunnia-asia; oon päässy yhen tytön jääkaapin oveen <3

Uudet SUOTUISAT tuulet

Viime vkl meni aika lailla tien päällä: Lauantaina olin Turussa Fitnesstukun uuden liikkeen avajaisissa ja sieltä suhautin ensin Nokialle viemään muuttokuorman Minnalle & Kimmolle ja siitä porukalla Tampereen Hulluun Poroon kannustaa meiän Umpson voittoon.

Manse muscleshown mestari Umppu <3

Mulla meinaa kisoissa nousta ’vähän’ ramppikuumetta ja vain jokainen lavalla itse seissyt todella tietää sen tunteen. Vaikka kuinka olisi esiintymiskokemusta (ei ole), on täysin eri asia pönöttää lavalla muiden arvosteltavana, varsinkaan jos ei ole ’tottunut’ olemaan silmätikkuna. Siinä vaiheessa kun lavan takana noustaan portaita, väitän että jokaisella lepattelee perhoset vatsassa tai vaihtoehtoisesti noin kuvainnollisesti valahtaa paskat housuun. Pointti on siinä, miten tämän jännityksen hyödyntää ja sen vaan sanon että itselläni on vielä aika lailla tekemistä! Tätä kautta ei nimittäin ole vielä täysin purkitettu; seuraavaksi junioreiden Maailmanmestaruuskisat Budapestissa! Virallinen lähtölupa tulee kuitenkin 17.11. mikäli kunnossa ollaan ja sen suhteen ei pitäisi olla mitään epäselvyyksiä.

Sunnuntaina meillä oli pientä tiimipäivän poikasta, kun katsottiin osa-porukan kanssa t-kävelyä ja poseerauksia. SM-lavalla meille annettiin 30 sekuntia aikaa suorittaa t-kävely, ja aika lähti käyntiin siitä hetkestä kun astuttiin esiin verhojen takaa. Kaikillehan se tuli puskista ja siinä tuli kiire pois muiden jaloista. Espanjassa kun vedin ’Suomi-setin’, todettiin videoista jälkikäteen että siinä olisi pitänyt tapahtua niin paljon enemmän. Meillä onki nyt hyvää aikaa höystää mulle sellanen ’koreografia’ että oksat pois!

Kiitos Tommi kuvasta

Sain samalla uuden ruokavalion ja lisättiin yksi ateria. Oon helpottunut ja innoissaan, sillä herään kuitenkin arkisin ennen 5 ja nukkumaan en malta mennä ku ’vasta’ 22 aikaan. Tämä tuntuu ainakin näin parin päivän perstuntumalta toimivan ja herätelleen tätä minun hiipunutta aineenvaihduntaa, nimittäin nälkä korventaa enemmän ku koskaan kisadieetillä!

Vauhti ei ole siis hiipunut, päinvastoin! Puurot koneistossa sytyn näistä aamusaleista: innoissaan lähdin eilen vääntään selkää uudella ohjelmalla, kaiken muun muistin ja sitten – pikkuhousut. No, nyt on jumissa koko akka ja täytyy ottaa viikottaiset hieronnat mukaan kuvioihin venyttelyn ja muun mukavan lisäksi. Tämä vko painellaan vielä pimeällä pururadalla kepeässä syys säässä ja oho! Olenko unohtanut mainita että lomaillaan ens vko? @ the O!!! Näihin kuviin ja tunnelmiin…