Miltä tuntuu tiputtaa 20 kg?

Taas pääsi pakkanen yllättämään suomalaiset ja tänä aamuna aamulenkillä pelkkien munanvalkuaisten loistaessa hämärässä erinäisten vällyjen välistä päällisimpinä mielessä on, kuinka se päivä alkaa pitenemään yhtä huomaamatta kuin syksyllä pimenemään! Mulla on ollut kaikenlaista, mielekästä ja mielenvikaista puuhaa tässä, etten ole juuri ennättänyt keskittymään siihen, miten peestä Suomen talvi on ja siinäpä yksi syy miksi kevät eikä syksyn kisat tähtäimessä – tämä on mun hyvin toimiva selviytymisekeino pakollisen pahan yli.
Kevään kisoihin ilmoittautuminen umpeutui tammikuun lopussa ja niin se meikäläisenkin nimi komeilee listassa! Palatakseni otsikkoon, voin kertoa vanhasta kokemuksesta, että herkkua se ei ole mutta jälkikäteen ajateltuna sujunut ”kivuttomasti” ja tyystin toteutettavissa, sikäli mikäli mindset on kohdillaan. Ensimmäinen ”löysät pois” vaatii pääkopalta eniten, sillä vaikka kuinka vaa’an lukemat pienenee, peilistä katsottuna sitä näyttää taikinalta ja epäilys saattaa alkaa hiertää, jos sille antaa tilaa. Sen jälkeen se laardi ei siitä noin vaan sula (ja nyt puhun itsestäni), vaan joutuu ihan hommia tekemäänkin, mutta näin 12,5 kilon jälkeen pienimmätkin edistyksen askeleet alkavat näkymään vaikka viisari ei niin rajusti värähtäisikään ja se jos mikä motivoi. Tiedostan vallan hyvin, että työsarkaa riittää edelleen eikä aikaakaan ole hukattavaksi, mutta vielä ei ole ollut yhtään hankalaa aamua, ainakaan vaikeampaa kuin panssarivaunun vuokraaminen armeijalta.
2017-02-06-07-11-47-1
Painon pudottaminen on kuitenkin helppoa versus siitä palautumiseen, itsehän en ole koskaan siinä mitenkään maltillisesti onnistunut vaikka kuinka väliä olisi ainoastaan sillä, että viihdyt itsesi kanssa. Vastaus siis kysymykseen ”onko tuossa nyt mitään järkeä” on ei ole, ei näin rajuissa reboundeissa enkä niitä voi kenellekään suositella, mutta omalla kohdallani se on näköjään muutamaan otteeseen sitä vaatinut. Ja voi olla että luvassa on jatkossakin, keksin sille kyllä selityksen, että ei hätää. Tulipahan kuitenkin sanottua, palataan astialle taas huhtikuussa että leviänkö kuin Jokisen eväät, niin saadaan jengille taas puhuttavaa. Pääasia, että puhutaan. ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *