Johan sattui

Aina pienen tauon jälkeen menee hetki, että pääsee kunnolla taas vauhtiin. Onneksi mun elämässä on nyt sattunut ja tapahtunut, niin mulla on monta tarinaa jemmassa. Enää puuttuu aika koska saan ne ulos (pikkuhiljaa), mutta helpointa lienee aloittaa siitä mihin viimeksi jäin: Ei tule vauvoja tähän taloon. Niin siinä meinaa kävi, ettei ottanut lemmikki-Lulun kohtutulehdus parantuakseen. Antibiootit eivät olleet vieneet tilannetta suuntaan tai toiseen, joten oman mielenrauhani vuoksi en todellakaan pystynyt ottaa tikittävää pommia eikä kukkaroni olisi kestänyt alle viikon välein tehtävää ultraa, jossa oltaisiin kyylätty missä mennään tällä erää seuraaviin juoksuihin asti. Siispä päädyttiin kohdun poistoon ja kyllähän sekin etukäteen jännitti. Ulkonäöllinen seuraus saattaa olla ’hapsuisempi karva’, joka ei tuossa pöheikössä haittaa sitten lainkaan, varsinkaan kun kyse ei ole mistään näyttely-yksilöstä. Sitten saattaa tulla painonhallintaongelmia (ei se mitään, voidaan jojoilla sitten yhdessä<3) ja tähän asti on kyllä vähän turhan laihasti voinut, ettei muutama lisäkilo ole yhtään pahitteeksi. Eniten pelotti, että luonne muuttuu, mutta niin ei kuulemma tulisi käymään (eikä käynyt, yhtä ihanan ärsyttävä läheisyyden kipeä edelleen).

IMG_6996

Tötterö vaihtui haavapukuun kun tuon kanssa törmäiltiin pitkin ovia.. Arvatkaas monet ripsat ennätti siihenkin tehä :)

Sain Lulleron jo saman päivän aikana kotihoitoon ja varoitettiin, että saattaa laskea alleen ja jos ei vuorokauteen leikkauksesta virtsaa, tulisi olla uudelleen yhteydessä. Reilu vuorokausi meni eikä löydetty kotoa lätäkköä mistään ja eikun soittoa eläinlääkäriin ja koiraa näytille. Olin saada hermoromahduksen, kun koko hommalla oli niin huono ajoitus ja alkoi pikkuhiljaa riittää. Yhteen ultraan viedessäni HSL petti (yksin kotona ilman autoa) eikä sporaa kuulunut, niin jouduin hyökkää taas taksiin etten missaa aikaa. Huidoin ensimmäiselle ohiajavalle ja tottakai siinä oli sellainen erikoismies kuskina, että yhteistä kieltä ei juuri ollut, itä ja länsi yhtälailla kuin vasen ja oikeakin sekaisin, ovet oli kuopalla ja piti tarkistaa oliko tämä kippo ylipäätään taksi. Paikalliset tietää, että Ruoholahdesta Hietsun ABClle ei ole pitkä matka (luokkaa 6 – 7 €) ja maksoin kyydin 20 €:n setelillä. Kaverilla oli kuitenkin pokkaa kysyä, saako hän pitää vaihtorahat. Ei saanut, mutta sai kaupan päällisiksi huippu-sontsani, joka melkein eniten kismittää. Olo oli kuin painekattilalla kun kaikki hommat yksinkertaisesti kusi (paitsi se koira!!!) siinä. Eläinlääkäri sanoikin, että leikkauksen jälkeen saattaa joskus tulla jotain lisämunuaisen ongelmia, että virtsaa ei erity ja se on hengenvaarallista, mutta täällä on rakko täynnä. ”Nämä on näitä pienten valkoisten koirien ongelmia kun vähän sattuu”, eli en syyttä kutsu prinsessa Luluksi.

Nyt näyttäisi olevan toipilasaika selätetty! Pahimman ripuliajan oli onneksi sopivasti hoidossa mun ja Seanin kierrellessä pitkin läntistä Suomea (kun matkakassa meni aikalailla eläinlääkärin taskuun, eikä lomaa saa käyttää mihinkään kodin suursiivoukseen. Se olikin sitten aika ikimuistoinen reissu, mutta jatkan aiheesta toiste). Pari mattoa meni pesulaan ja reissusta palatessani ja hakiessani otusta takaisin, seurasin veljeni Juikin esimerkkiä ja astuin näyttävästi paskaan. Kakkaa varpaiden välissä – jotain, mitä jokaisen pikkukoiran omistaja joutuu joskus läpikäymään.

Kun nyt päästään episodista toiseen, niin pyynnöstä kerron teille miksi joka naiselta löytyy se luottokampaaja! En ole Helsingin seudulta vielä löytänyt numero unoa, joka jaksaisi kuunnella päivän avautumiset ja vielä laittaa tukankin siinä sivussa, joten olen joutunut käyttämään timma-palvelua, jossa saa kohtuu edullisesti ja pikaisesti vapaita aikoja ennakkoon maksamalla. Jostain syystä tilanne ennättää aina riistäytyä niin pahaksi, että mun on yhtäkkiä päästävä nyt kampaajalle ja summanmutikassa tulee valikoitua siitä hätäisesti joku. Nyt osui sitten ihan kuningasvalinta kohdalle ja istuessani penkkiin arvioin kampaajan ulkoisesta habituksesta päätellen, että vot! nyt voi tulla kova. Sain apina-viitan suoraan Afrikasta päälle ja hän hurmaantui minusta täysin, tai sitten minä hänen puheistaan, koska kehui niin kovasti kasvojani ja hiustenlaatua ja kuinka karvaa on paljon ja nyt on kaikki mahdollista. Eli antaa palaa? Värjäyksessä laitettiin ”vähän syvyyttä” ja itkua piti pidätellä kun näin lopputuloksen peilistä: lopputulos oli kirkkaan violetti. Hän myös ehdotti mulle itse kehittelemäänsä menetelmää sellaisesta ”sähäkästä pörrötukasta” ja kuvan nähdessäni lähti viimeinenkin väri kasvoilta. Kysyin että kauankos lopputulos kestää niin kuulemma 6 – 12 kuukautta. Oli pakko sanoa, että tohon moppiin multa ei löydy ballssoneita.

Tadaa!

Tadaa! Olis kuulemma ollut räikeämpikin pinkki, ”harmi kun jäi vähän vaaleaksi”.

En pessy kuin 5 kertaa viikonlopun aikana hiukset, ruinasin kaverilta muutaman annoksen syväpuhdistavaa shampoota, marinoin hiuksia kookosöljyssä saunassa.. Ja se on silti liila. Rufuksen ilme oli tuhannen taalan arvoinen kun noukki mut, mutta ei varmaan uskaltanut heti pamauttaa sanaista arkkua tyhjäksi kun näki, ettei itku ollut kaukana. Huumorini on kieltämättä ollut koetuksella, mutta pahemminkin olisi voinut käydä: Facebookissa jaettiin juttua, jossa värjäys oli mennyt pikkuisen pahemmin pieleen ja tuloksena ja oli vakavat palovammat ja kuolio päänahassa.. Mutta ne jotka on jo katelleet siihen malliin, että oho! nyt oon oikeen räväyttänyt, niin tämä ei ollut mitä tilasin. :)

Tässä kuukauden sisään ei onneksi ole kuin yhdet viiskymppiset, kahdet häät ja Fitnesstukun liikkeen avajaiset. :) Ei auta kuin elää asian kanssa.. Jos ei tässä pariin pesuun ole selkeästi parempaan suuntaan, ehdin vielä tehdä hätäliikun ja mennä uudestaan kampaajalle, mutta onko riskin väärti? Taas joku hutiammunta.. Kampaamoita on pilvin pimein Helsingin keskustassa, mutta minä en ole vieläkään löytänyt sitä parasta. Siksipä parhaimman kampaajan vinkin antajalle lahjoitan Fitnesstukun yllätyspakkauksen:

Üllatuuus

Üllatuuus!!

Haluun kampaajan joka suuttuu, jos erehdyn menemään muualle! Laittakaa viestiä ja vinkkiä tulemaan parhaiten katsomassanne mediassa ja auttakaa miestä mäessä. Peace.

7 vastausta artikkeliin ”Johan sattui”

  1. Olen käynyt helsingisssä vain kerran kampaamossa matkallani ja ainakin tykkäsin oli joku hair21 lönnrotinkadulla. Leikkasin ja värjäsin. On niin paljon kampaamoja et vaikea valita mut menin tonne kun olin kyläilemäs niin mun ystävä oli käynyt tossa.

    1. Oon käynyt tuolla kans kerran hätätapauksessa ja tykkäsin siitä tytöstä silloin! Samaiselle yritin nytkin varata, mutta joku kerkesi olla timmassa vikkelämpi ja vei ajan nenän edestä.. Ja tässä nyt ollaan :) kiitos vinkistä!

  2. Oon sun blogia jo hetken lukenut! En tiedä minkä takia en oo aikaisemmin ehdottanut!
    Helsingissä toimii monta yritystä, (wella, matrix, loreal ym.) He etsivät paljon hiusmalleja ympäri vuoden, ovat oikeastaan vain kesäisin lomalla. ( helsingissä vähemmän kuitenkin lomaillaan) hiusmallin kriteereitä ei oikein ole, heillä on niin tilaisuuksia, kuin kuvauksia ja kaikkea kivaa. Palkinnoksi saa vielä yleensä tuotteita! Tämä kaikki on siis ilmaista, sillä ehdolla että annat hiuksesi heidän käsittelyyn. :)
    olen itse ollut monta kertaa, voin sen kokemuksen puolesta siis puhua! Kerrat ovat kaikki olleet ihania! Kampaajat ovat tulleet tutuksi ja heillä aina hyvännäköisiä ideoita jotka rantautuvat ulkomailta uusimpina trendeinä :) MITÄÄN ei tehdä ilman lupaasi, eivätkä he tee vihreitä tai kirjavia hiuksia. Tuotteet ovat mahtavia ja kokemuksena aivan hemmottelua. Voin mielelläni kertoa tästä lisää vaikka mailitse! Toivottavasti onni kolahtais, sekä sulle löytyis luottopaikka! <3

    1. Kiitos paljon ideasta!! Oon aina luullu, et niille täytyy antaa vapaat kädet ja oon pelänny jotai punasta siiliä.. Kiva kun joku todistaa vääräksi :) Voisin siis sikäli ollakin kiinnostunut, jos kuitenkin viimeinen sana pysyy itellä.

      1. Ehdottomasti jää itsellesi! Sinne kannattaa mennä käymään paikan päälle! :) ihmiet pelkää tosi paljon, mutta turhaan kyllä. Olin matrixin taiottava kun kuvattiin pinnilehteen kuvia. Aivan ihanat hiukset <3 oon jokakerta suurinpiirtein rakastanut!

  3. Gyyli! Ehottomasti!

    Vaikka paras vakkarikampaajani olikin kotipitäjässäni Kajaanissa, niin Gyylissä oon käynyt muutamaan kertaan pääkaupunkiseudulla vieraillessani <3 Laatuun voi luottaa ja myös tuttavieni kokemukset kyseisestä paikasta on viis tähtee :) Saa oikeesti mitä tilaa ;)

    Täytyy muuten sen verran samaistua tarinaasi, että itse oon aiiivan samanlainen päästäessäni hiustilanteen (vaalean hiuksen tyvivärjäys) siihe pisteeseen notta kampaajalle täytyy päästä HETI. Kajaanissa se pienenä paikkakuntana useimmiten onnistui, mutta tää Timma-palvelu oli mulle juuri pohjosesta, jumalanseläntakaa susirajalta etelämmäksi muuttaneena uutta. Nohh ajan kuitenkin sain heti seuraavalle päivälle, hintakaan ei paha! Hälytyskellojen osalta oli aika hiljasta.

    Paikan päällä kerroin, että tyvi pitäs saada piiloon ja ennen kuin kissaa sanoin oli väri jo päässä. Huomasin vaikutusaikana jo, ettei homma nyt mee putkeen että tukkahan näyttää tummalta :'( JA MÄ OON LIKI PLATINABLONDI! "Joo siis me käytetään tämmösiä australialaiseen tukkaan suunniteltuja tuotteita, ei oo välttämättä suomalaiseen hiukseen se ihanteellisin.." AIJJJAAA!?

    Niin blondi oon, etten oo tajunnut blondin tyvikasvun piilottamista tähtitieteeksi ja lopputulos oli sinisenharmaa karmee petolinnun perse! :'( Itketti mutten ilennyt sanoa hirveesti muuta, kuin ettei tää ihan ollut mitä toivoin.. :O Potkin kyllä itteeni, ois pitänyt tajuta ettei ilmaisia lounaita oo ja nyt tuli säästettyä kyllä ihan väärässä paikassa – hiukset kun on kuitenkin mielestäni naisen kruunu! <3

    JA niin ikään miehen tullessa kampaajalta hakemaan kyllä ilme kertoi kaiken! :D Kotiin päästyäni pesin letin itku silmässä ja shampoot toisessa kahteen kertaan ja seuraavana päivänä uudestaan, tanssin sadetansseja ja käytin kaikki poppaskonstit sekä pirkkaniksit! :D ..eikä väri juur muuttunut! IHAN KAMALAA! Eli joskus kun hyvän vakkarikampaajan täältä uusilta kotihoodeilta löydän, niin en todellakaan mee enää kertaakaan hakuammunnalla :D <3

    Nyt oon päässyt yli jo omasta katastroofikampaamokäynnistä, vaikka tuoreessa muistissa muutaman kuukauden takaa tarina onkin.. Pffuuufff!

    Tsemppistä sulle ja toivottavasti kutrisi tulee kuntoon <3 Feel you sis!

Vastaa käyttäjälle Salli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *