Tankkaamalla paranee

Kun kirjoituksista on kulunut sen verran aikaa niin nyt on pakko myöntää, että on tatsi hukassa! Kysykää jos haluatte kuulla jotain erikoista, saattaa jopa olla että vastaan. Alkuvuosi on vedetty todella roiskasten läpi, tammikuu oli jo hyvää vauhtia käynnissä kun tajusin että lisenssihän pitää maksaa, uudet kisakengät hommattava (ydinjatkeessa oli muisto PM-bolemiikista), uudet bikinit pitäisi laittaa tilaukseen, kampaajalla en ole käynyt joten soittoa Umpulle.. Ei kuitenkaan käyny niin, että oon kunnossa muttei ole asua, kenkiä, värejä, tukkaa saatikka lisenssiä, nyt on meinaas alles klar tai vähintäänkin sinne päin. :)

Mitä treenirintamalle kuuluu, niin 20:n viikon aikana tahti on luonnollisesti kiristynyt koko ajan. Peruspuntin lisäksi teen 6 aamuaerobista, jotka nekin kävellen. Parin vuoden takaisesta on opittu ettei asfaltilla parane juosta, joten kun tuli aika nostaa kierroksia, otin käyttöön nilkkapainot ja nehän on pelittäny kuin unelma. 4 kg lisäpainoa per koipi ja sitä on hiessä, ei tietoakaan ’vammoista’ mitä juostessa oli ja kirsikkana kakun päällä; jalat on säästyny. Alkuun ajattelin, että tammikuun lopulla saattaa ehkä dieetti alkaa tuntua, mutta elettiin jo helmi-maaliskuun vaihdetta, kun otin tämän prepin pohjakosketuksen: 3 pvää meni nippa nappa elävien kirjoissa, jalka paino ku synti, ei mitään tuntumaa missään eikä varmaan minkään sortin aivotoimintaakaan. Otan päivittäin nopeat & terävät päiväunet ennen salia, mutta siinä vaiheessahan se menee munilleen, kun sammuu klo 18 illalla ja herää seuraavana aamuna klo 4.

Katso ja ihaile

Katso ja ihaile

Kerkesi oikeen irvikuva päähän että näissä oloissa ei kyllä edes päällä seisten mennä kuutta viikkoa. Kokeiltiin jotain mikä on aikaisemmin ollut minulta poissuljettu, eli valmennusjohdolta tuli käsky tankata. Tieto siitä, että seuraavana päivänä saisi lapata hiilaria koneeseen oikeen kunnolla niin siitäkös mieli virkistyi, kelpasi mennä Caribiaan poreammeeseen maha pystyssä miettimään että kuinka elämä on ihanaa.

Öljynvaihtoviikot kyllä toimi tähän saumaan! Viime viikonloppuna suuntasin taas Tampereelle ja kunto oli sillä mallilla että uutta juhlanpäivää olisi luvassa. Riisipuuroa kiskoessani oikein tunsin kuinka suonissa kohisee siihen malliin ettei meinaa lusikka pysyä kädessä. Olisitte nähneet ilmeen, kun illalla Minna ilmoitti että Suvikin vois vetää cheatmealin, eli kerrosateria ja 500 ml jäätelöä humahti kurkusta niin sukkelaan ettei oo ennen nähty, hyvä jos käärepaperit jäi. Kunto senkus siitä parani; enää ei oltu nesteinen ja paineeton vaan pikemminkin päinvastoin. Tuomio viikonlopulta oli että se on tuossa, eli uskallan luvata että mikäli mitään kauheuksia ei tapahdu, kuukauden päästä tulen olemaan aika hyvä. :)

Oonan ja Piian kanssa siinä nui

Oonan ja Piian kanssa siinä nui

Nyt on helppo sanoa että kyllä on ollut kivutonta. Pahimmat tuskanhetket koin kun onnistuin tiputtamaan hyllyn suoraan nenään. Kamalaa joutua tyrmätyksi, haistoin veren ja olin varma että nysse murtu, mutta onneksi on näköjään sen verta kumista tekoa että todella vähäisillä kosmeettisilla haitoilla selvittiin. Kaikkeen ihminen ei kuitenkaan pysty ja tuolloin opin että musta ei koskaan tule nyrkkeilijää. Keskitytään siihen mitä itse osaa parhaiten, että voi jälkikäteen taputtaa itseään päähän että ’way to go’.

215m

4 vastausta artikkeliin ”Tankkaamalla paranee”

  1. Heippa Suvi! Mun täytyy myöntää että kun sun ekojen kilpailujen fysiikoita kattelin ihmettelin mitä porukka hehkutti että olisit Suomen parhaimpia ja ylivoimainen kakkonen Annan jälkeen yms. Itse ajattelin että et tiedä mitä laji oikeasti vaatii ja että olit niitä wannabefitnesstyttöjen edelläkävijöitä. Kai mua olin sua kohtaan vähän ”hater” sillon, vaikken nyt sua mitenkään vihannut, mutta myönnän että väheksyin.

    Mutta nyt kun sun kroppas on saanut aikaa ja ”kypsynyt” tässä sun offikaudella niin mä myönnän että olin kyllä aivan väärässä sun potentiaalin suhteen. Ihailtava kehitys ja ennen kaikkea se työnmäärä mitä kehityksesi eteen oot joutunut tekemään ansaitsee kunniaa. Hienoa nähdä miten sun työsi on tuottanut ilmiselvää tulosta ja asenne vaikuttaisi olevan kohdillaan. Kuvittele, entinen ”dissaaja” kehuu sua nyt maasta taivaisiin, eikä syyttä!:) Voit siis olla älyttömän ilpeä itsestäsi jo nyt vaikka kisat vielä edessä, tuli sija mikä tahansa niin kehityksesi on jo huomattu. Toivon sulle kaikkea menestystä tulevissa kisoissa ja hurjasti tsemppiä dieetillä!

    ps. olisin toki voinut jättää tän tekstin alkuosan pois, mutta ajattelin etten kaunistele asiaa ja ehkä motivoidut siitä paremmin kuinka todistit muille/minulle mihin pystyt, niinkuin aikaisemmin yhdessä tekstissä siitä puhuitkin. :)

    1. !!! Kiitos!! Kaikessa kirjoittamassasi on kyllä pointtia, no doubt. Ja sait mut todella hyvälle tuulelle, kiitos rehellisyydestä! :)

  2. ja hei jos et jostain syystä halua näyttää tota edellistä viestiä muille niin I’m fine with it:)

  3. Paluuviite: Varikolta valokeilaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *