Avainsana-arkisto: skandaali

Skandaali Berliinissä

Puerto Rico on nyt nähty ja paluu Suomeen kävi Miamin kautta. Kaksi kertaa on käynyt hyvä mäihä ja ollaan ennätetty hirmumyrskyjen jaloista juuri pois, kunnes lennot on peruttu (ensin Dallasissa ja nyt San Juanissa), joten voi olla varma, että kolmannella kerralla se kosahtaa omalle kohdalle. Siinä missä minä ja Minna paistateltiin päivää South Beachillä, jäi Tiina jumiin Puerto Ricon päähän myöhästyen jatkolennolta ja siinä oli keittoainekset valmiit. Muutaman lisäpompun ja kadonneen laukun kautta neitokainen on kuitenkin päässyt Suomen kamaralle, sehän on tärkeintä. Tällä rundilla selvisin aikaerosta ilman mitään kommervenkkejä, lennolla nukuin suoraa huutoa 7 h ja kotimaassa ei tarvinnut kärvistellä hereillä kuin 6 h.

IMG_6630

IMG_6646

Nyt on ns. hikoiltu tarpeeksi ja täydellinen sää senkus jatkuu. Kesälomani 1/2 lopun vietän Saksan maalla Berliinissä. Matka Tegelin kentälle sujui kivutta ja hauskuus alkoi, kun pääsin taksiin. Ländäsin suoraan aamun ruuhkahuippuun ja tottakai joku labranörtti ajoi taksini kylkeen. Oli niin pieni pusu, etten tajunnut sen edes osuvan, vaan äimistelin (kuvasin) mitä mun kuski puuhaa kun hyppäs ulos autosta puimaan nyrkkiä, kaasutti perään, tööttäili ja vilkutti valoja tälle kolhijalle. Sitten ajettiin jo tien viereen ja oli pakko kysyä että osuiko se. Siinä paloi aika monta tupakkaa kun poliisia odoteltiin ja paikalliset näytti peukkua ikkunasta ajaessaan ohi. Polizei saapui ja kun yksi auto ei riittänyt, tuli paikalle toinen. Taksikuski onneksi bamlas englantia ja selitti että silminnäkijänä tulee antaa sedille passi ja osoitetiedot ja niin sitä tehtiin työtä käskettyä. Selvittiin siitäkin sitten hetken kuluttua ja päästiin jatkamaan matkaa. Tää oli varsinainen erikoismies ja vaihteli radiokanavia mun mieltymysten mukaan (kun tuli Baby got back niin kuski huikkas vaan että ”madame, das hiphop music ist gut”, tjsp), tarjos purkkaa, karamellejä, pastilleja.. Kun saavuin perille ja kaivoin lompakkoa maksaakseni, tämä vielä alkoi piirtelemään paperille one moment madame: kuvassa oli tämä kolaritilanne mihin kopsahti ja hän pyysi vielä varmuuden vuoksi mun nimeä ja puhelinnumeroa. Olin selkeästi niin kullanarvoinen silminnäkijä, että kyytikin oli loppupeleissä ilmainen.

Ja mitä sitten Berliinissä, niin Joonas aka Skandaali (aka sandaali) asuu täällä ja siitä revin tuon hassunhauskan otsikon. :) Tämän päivän aikana olen kiskassut elämäni parhaan burgerin kapeisiin kasvoihini ja kuluttanut sen painelemalla ympäri kyliä, helle vie mehut täälläkin ja ennätin ottamaan myös pienet tirsat ennen kuin hyökkään paikalliselle salille. Suunnitelmissa on karkottaa must-see paikkoja ja käydä ne parin päivän aikana läpi, yhden matkaoppaan nappasin jo kentältä. Eikun vinkkejä tulemaan!

 

Matkailu avartaa

Toissapäivänä istuin sporassa matkalla kotiin ja koko matkan kehitin siinä varmaan sitä syvää otsaryppyä, kun luin Nokian yt:istä ja muusta masentavasta. Sitten yks kaks ratikasta poistuva tyttö huikkaa mulle että ”Suvi sä oot mun idoli” ja hymy perään. Olin puulla päähän lyöty ja ennätin vastaamaan siihen vain että aaa kiitti, tai jotain muuta yhtä typerää. Mutta jostain hän minut tunnisti tai johonkin osasi yhdistää ja toivottavasti olet kuulolla kun kerron että Kiitos, sinä ihana ihminen<3. Päiväni pelastui juuri tästä tuntemattomasta huomionosoituksesta ja jäin oikein miettimään, miten sillä oli niin voimakas vaikutus. Tajusin viimein, että kyse oli puhtaasta arvostuksen osoittamisesta; lisää motivaatiota, halu onnistua ja antaa parastaan, elämäni kulmakivet.

vegas

Nyt alkaa olla kesälomasuunnitelmien tekoaika ja mikäli kaikki menee nappiin, niin itse olen reissussa. Tällä hetkellä muutama liikkuva osa ja kerron lisää kunhan homma on naulattu. Pari viikkoa jos lomailee putkeen, niin ensimmäinen viikko menee ”toipuessa”, että onpa outo olo ja toisen viikon mietit vain, kuinka ensi viikolla pitää palata töihin. Pakeneminen ulkomaille toimii itselläni ainakin todella hyvin lyhyemmille lomille, sillä se on irtiotto kertalaakista, eikä voi kotona miettiä kaikkia tekemättömiä kotitöitä. Näyttäisi jäävän muutama vapaa vielä kotimaahankin ja nehän täytyy suunnitella valmiiksi, koska muuten jää tekemättä. Olen asunut koko ikäni Helsingissä ja en vieläkään ole nähnyt ja kokenut täällä kaikkea mainittavan arvoista! Toki yhdistän tekemiseen aina hyvät ilmat että mikään maistuisi miltään ja viime kesähän oli suoraan sanottuna terveisiä perseestä. Nyt on siis hyvät neuvot kalliit ja ei muuta kuin lomavinkkejä tulemaan.

Ei ihan Vegas mutta lähellä!

Ei vietetty nuorenakaan juuri kesälomia kotona; poikkeuksetta mökillä tai matkoilla. Veljeni Juikki on pelannut ikänsä jalkapalloa ja hänen pallisti-uransa takia vedettiin mm. yksi legi autolla pitkin Eurooppaa majoittuen milloin missäkin hotellissa tai leirintäalueella teltassa. Mentiin ensiksi laivalla naapuriin ja Ruotsin läpi Tanskaan katsomaan laatufutista, kun pelattiin Danacuppia. Sieltä matka jatkui

#1 pääasiassa Saksaan. Enää en muista missä kaikkialla käytiin, muuta kuin Hampurissa ja Hockenheimissa. Tuolloin yritettiin päästä katsomaan formuloita (kuvitella, että silloin katsoin aina kisat), mutta kisat oli loppuunmyyty. Schumi taisi olla kinkki tuolloin, isäni ei oikein lämmennyt kun veljeni kanssa oltiin Ferrarin väreissä eikä kannustettu suomalaista. :) Saksassa oli myös helvetillinen ukkosmyrsky, ainakin siltä se tuntui kun teltassa olo oli aika paljas. No tämä ainakin muuttuu tänä vuonna ja otan kontaktia Saksaan muutenkin kuin pompun kautta. Onneksi olen nuorempana katsonut lauantai-illan ratoksi paljon saksalaisia dekkareita Ketusta Kahden keikkaan ja sanastokin on pikkuhiljaa hallussa, näillä pärjää: Ich habe nichts Falsches getan, es war ein Missverständnis! Wohin bringen Sie mich? Bin ich verhaftet? Ich bin finnischer Staatsbürger!!!

Sandaali mite tää!?

Sandaali mite tää!?

#2 Käytiin myös Luxemburgissa ja pysähdyttiin sen verran, että kengänpohja kosketti maata, eli voi sanoa käyneensä Luxemburgissa. Olikohan Hollanti / Belgiakin siinä.. Muppe? (Äidilläni on muuten käsittämätön muisti, muistaa kaikkien syntymä- ja nimipäivät, tietää isän sukulaiset paremmin kuin isä itse ja jossei jotain tiedä, niin ottaa selvää. Mulle on jäänyt vain numeromuisti: lankapuhelinaikoina muistin (ja muistan edelleen) kaikkien kavereiden kotinumerot, silloiset kännykkänumerot ja kaupassa työskennellessäni tiettyjen asiakkaiden plussakorttien numerot, kun magneettijuova ei toiminut ja niitä sai aina näpytellä, ja lopuksi vielä kirsikka: paprikan hevi-vaa’an EAN-koodi! Kyllä on hyödyllistä.)

#3 ainoa kosketukseni Ranskaan ja oli joku perähikiä, joka kumma kyllä jäänyt mieleen: aloitin ala-asteella ranskan lukemisen (jonka lopetin yläasteelle siirtyessä) ja sen verran ymmärsin numeroita ja jotain, että saatiin jäätelöt ostettua räkäsestä kioskista, englantiahan ei siellä puhuttu. Siinä oli myös käymälä vedenheittoa varten ja traumatisoiduin, kun siellä oli vain reikä lattiassa ja poljin, millä huuhdellaan – paskassa. Ei tietenkään mitään käsienpesumahdollisuutta ja äiti kaiveli savetteja hädissään laukusta. Homma vaan parani kun päästiin isäni ja veljeni luo. No isäni puhuu vähän mutta asiaa ja sen kerran kun jotain sanoo, saattaa siinä olla himppasen värikynääkin; miesten vessassa oli siis kirjaimellisesti paska junttilan tuvan seinällä. Tämän koommin en ole Ranskassa käynyt eikä jostain syystä ole mieli tehnytkään. Tosin muutama vuosi sitten isäni valitteli aamukahvipöydässä, että ”ei se Suvi lähde minun kanssa Pariisiin”. Kumma juttu, kun ei ole kutsu vieläkään käynyt, mutta tekut isälle että olen lähes heti vapaa lähtemään.

Ollaan hujautettu autolla myös ympäri Suomea ihan Kilpisjärvelle asti ja takaisin veljeni laadittua reitin kalapaikkojen perässä. Oli Kaavia ja Karigasniemeä.. Paljoa ei niistä muista, muuta kuin jossain paikassa oli vastasyntyneitä kissanpentuja mitä mentiin rapsuttelemaan, toisessa koiramme sai sähköaidasta pienen slaagin ja jossain pohjoisessa oli yöllä mökki niin täynnä itikoita, ettei siellä nukkunut kukaan. Paitsi isäni, jolla luonnollisesti paksuin nahka ja sehän suivaantu kun heräsi mun ja proidin hyttysten lahtaamiseen. Tuliaisiksi toin luonnollisesti pieniä kiviä ja poron luuydinjauhetta tmv.

Yksi parhaimmista kavereistani tuli juuri 7 kk:n maailmanympärimatkalta (hatunnosto, itsestäni ei olisi ikinä moiseen, että pelkkä rinkka selkään ja menoksi) ja oli himppasen tullut perspektiiviä lisää: aah suihku! Lämmintä vettä! Paineella! Minä taas pysyn mieluusti kaupunkilomilla ja hotelleissa kiitos. Ei enää hikisiä telttoja (ei äiti varmaan päästäisikään) eikä kehitysmaiden hostelleja, missä on verta lakanoissa ja muuta herkkua. Näin se kuulkaas matkailu avartaa! Oma haaveeni on vielä asua jossain ulkomailla, kun en yksinkertaisesti kestä pimeyttä, mutta saattapa siinä hyvinkin käydä niin, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Develop an attitude of gratitude, and give thanks for everything that happens to you, knowing that every step forward is a step toward achieving something bigger and better than your current situation.”

Kevättä rinnoissa

Huhtikuu on jo niin täysin kevätkuukausi, että se näkyy ja tuntuu; kyllä aurinko tekee höpöä! Kohta paistaa meidänkin parveketerassille koko päivän, joten pikkuhiljaa voisi viritellä senkin asianmukaiseen kuntoon. Jaanin EM-reissuun on nyt 5 viikkoa, joten vapaapäivät kuluu meillä tällä hetkellä siten, että siihen kuuluu kaksi punttia ja jopa aamulenkki. Itselleni kaikkein otollisin aika treenille on juuri 11 – 12 aikaan ja se on toistaiseksi mahdollista vain viikonloppuisin. Säästä kannattaa nauttia niin paljon kuin kykenee, ja ykkössetin jälkeen suunnattiinkin Lauttasaareen nauttimaan palkkarit ja kuppi kuumaa kallioille.

aaa3

Riipastiin viikko sitten pieni Pääsiäisleiri ja otettiin suunta Nokialle madamen tykö. Jokunen aika sitten sain uuden treeniohjelman, josta ensimmäistä käytiin läpi Bullfarmilla ja voi herra mun vereni miten otin siitä selkään. Katsottiin muutama tekniikka-asia kuntoon mm. hauiskäännössä; nyt ei särje enää ranteitakaan, kun ei tule niin paljoa kiertoa. Suurin ongelma oli kuitenkin korvien välissä ja nyt saan oikein luvan kanssa ryskätä menemään. Kauniilta ei välttämättä aina tule näyttämään, mutta se ei enää lopussa olekaan perimmäinen tarkoitus, särähti meinaa korvaan että samalla treenillä pääsee samaan kuntoon. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla joku, joka sanoo mitä sun täytyy kuulla ja se ei välttämättä (useimmiten) ole mitä haluat kuulla. ”One of the most sincere forms of respect is actually listening to what another has to say.”

vanhoja aarteita

vanhoja aarteita

Kanssakäyminen ihmisten kanssa on kuitenkin elämän suola. On helppo laittaa muiden ihmisten elämä järjestykseen ja nyt kun mun 30-kriisi taputeltiin, oli aika asettaa Onetskille viiden vuoden suunnitelma. Oikeat asiat (kuten nämä meidän kehitysaskeleet) aiheutti Oonassa saman tien aivokuoren primitiivinen taistele-pakene -reaktion, mutta pienen sulattelun jälkeen se alkoikin kuulostamaan varsin hyvältä. Tästä lisää seuraavassa numerossa.