Avainsana-arkisto: fitness expo

Bunny angreifen!

Mulla on ollut suunnitelmat selvillä ja olen tiennyt mitä teen, mutta silti kalorien nosto ei ole ollut helppoa. Meni joitain päiviä, etten saanut kuin aamupalan ja lounaan alas, sillä vatsa turposi iltaa kohden niin pahasti että sattui. Nälkä kurni muttei pystynyt syömään. Vaatteet on ollu mulle kunnon mittari ja yleensä sullon työvaatteet kassiin ja kalsarisiltaan menen salille tekemään aamuaerobista. Nyt oli onneksi ollut joku etiäinen, nimittäin housut, jotka vielä hetki sitten vähän lökötti, ei mennyt kiinni, ei nappi ei zippi ei mitään. Ajattelin että eipä masennuta, otetaan toiset byysat, mutta niitä jalkaan kiskoessani nehän ratkesi haaroista ja ränni oli valmis. Minna oli käskenyt jättää kaikki erinäiset/epämääräiset nautintojauheeni pois, mutta kuukauden kärvisteltyä olo oli niin tukala, että sorruin apteekkireissuun. Jäin siitä tietty kiinni ja kauheesti yritin selitellä ja puolustella vaikka fakta on että kun narahti niin narahti (olin unohtanu pussin auton takapenkille ja totta kai käry kävi, ens kerralla oon tarkempi!).

Kun on vuoden päivät tuijotellut itseään tietyn näköisenä peilistä ja aivan kun tässä ei muutenkin viiraisi tarpeeksi pahasti, niin totta kai kehitin itselleni kriisin, joka ei edesauta tilannetta sitten yhtään. Kiirastorstaina nappasin Even Pasilasta kyytiin ja mä olin koko matkan perse hiessä kun Eve taas niin jäässä, että sen oli pakko laittaa penkinlämmitin. Olen myös laittanut nämä tonttuiluni yleensä dieetin piikkiin, mutta selvisi sekin ettei tämä kämmäily ole mistään ruokavaliosta koskaan ollut lähtöisin, olen vaan luonteeltani tosielämän Bridget Jones. Se nähtiin taas kun Kimmeli veti meille selkätreenin; ote pääsi ilmeisesti vähän herpaantumaan ja mun kulmasoutu taljassa oli kaikkea muuta kuin selkää ja näytti enemmän olevan peräisin jostain luontodokumentista. Hienoa että kerkesin siinä jo sarjan jumppaamaan ennen kuin kuulin että nyt menee touhut kyllä lantiolla. :)


Pitkäperjantaina meillä oli P.E.T –tiimipäivä ja kevään kisaajat hiero lavaolemuksensa kuntoon, jonka jälkeen jako oli seuraava: Minna veti tytöille tehojumpan hyvillä sykkeillä ja Kimmo poitsulle jalkatreenin. Tämä oli mulle se käännekohta! Tekee päälle hyvää huomata, että kunto ei ole huonontunut vaikka siltä tuntuisikin, olin ihan liekeissä, ihana hiki ja olo parempi kuin pitkään aikaan, hymy korvissa asti kun päästiin Nokialle. Pojat makas jo raatoina patjoilla ja olin varmaan tavallistakin raskaampi, sillä oli pakko nauraa vahingoniloisesti (ja räkäsesti) päälle; mää niin tiedän ton tunteen! Sen verta useaan olen keräillyt itseäni samaisesta jamasta..

En varmaan voi ikinä tarpeeksi teroittaa sitä, kuinka tärkeetä on olla oikeiden ihmisten ympäröimänä. Palautetta tuli että elintasoposket on tullut, mutta ongelma kuitenkin enemmän mulla korvien välissä. Sokea luotto Minnaan ja Kimmoon ei petä, ruokaa lisättiin ja se on kuulkaas niin että näin pääsiäisen jäljiltä kyllä futaa! Kuukauden se näköjään otti että viemäri pelaa ja olo tasaantunut, turvotuksen tunne poissa ja nyt voin taputtaa itseäni päähän että hyvin tästä suoriuduttiin ja kärsivällisyys on hyve. Sain uuden saliohjelman eli juuri kun olin vanhan oppinut ulkomuistista niin taas mennään paperi kourassa laitteesta toiseen. Opin myös kuinka monta asiaa olen tehnyt päin honkia ja se korjaantuu nyt, Umpun sanoin ’the game is on’.

Mun punttailun alkaessa muistutin harvinaisen paljon päärynää eli leveä alakerta kapea yläkerta. Nyt kun hintaa on vähän otettu niin huomaa taas mihin se laardi alkaa pakkautumaan; vaikka perä on kohta size Texas niin omaan silmään alkaa pikkuhiljaa miellyttään ja ollaan sinut, kunhan unohdetaan ne mikrosortsit. :)

Onhan siinä.. muutosta. 2009 ja 11

Se on kuulkaas huhtikuu, eli valoa (ja kohta lämpöä) riittää! Fitness Classic –kisaajilla alkaa nyt se hauskuus, kun kovan työn tulokset pitäis olla nähtävissä. Minä taas lähden rakkaan äitini kanssa viikonlopuksi etelä-Helsinkiin lataamaan akut, jotta olen terässä arvostelemassa kuka on kunnossa kuka ei, kuka tehnyt kaikkensa/jättänyt jotain tekemättä tai kuka on muuten vaan lahjakas. Sayonara, kuullaan viikon päästä.