Yleinen

Mitä vaimolle lahjaksi?

Jätä kommentti

Jäikö joululahjojen osto viime tippaan? Niin se joulu pääsee yllättämään itseni tänäkin vuonna ja paniikinomaisesti hyökkäsin kaupoille heti töistä päästyä. Pieni paine saa näköjään toimimaan hyvinkin tehokkaasti ja reilussa tunnissa olin saanut suoritettua pakollisen pahan ja päässyt kotiin. Ei tässä vallan röpöttelyksi ole ennättänyt pistää, sillä agendalla oli joululahjojen oston lisäksi Lulleron puunaus joulukuntoon. Viime kerrasta olikin aikaa ja se oli niin räävittömän näköinen Minnan lakritsijäätelörasian nuoltuaan, ettei sitä olisi kehdannut ottaa mukaan. Ei siinä pesemisessä mutta jumankekka föönauksessa! Mutta nyt kiiltää kuin perseensilmä jouluna. :)

Takaisin kuitenkin niihin lahjoihin! Jos olet kertakaikkisen pinteessä, niin olen tehnyt listan varman päälle parfyymeista. Todistettavasti mulla on hyvä vainu ja tuoksunki hyvältä, mutta ottakaa nyt huomioon, että olen tosiaan vielä 27-vuotias ja rakastan venäläisiä suihkuja:

laestbelle

Lancome – La vie est Belle. Tämä on makea ja löyhkää niin vahvasti, että allergikkoja ei toivottavasti satu samaan sporaan. Takuu varma kesto koko päivän.

versace

Versace – Versense. Sattui alennuslaarista lentokentän tax freestä kouraan ja mielestäni yllättävän hyvä, vaikka eau de toiletten sijaan suosin parfyymeja. Sitruunainen.

poison

Dior – Poison girl. Tämä on tuliainen itselleni Tallinnasta viime viikonlopulta ja tällä hetkellä ehdoton #1. On tullut niin monet kerrat nuuhkittua ja todettua, että tuo on seuraava. Samasta sarjasta löytyy eri variaatioita ja ns. kypsemmällekin sopivampaa.

nina

Nina Ricci ja olisiko tuoksun nimi jopa Nina Ricci? Sain lahjaksi viime jouluna ja tämä on ollut mulla kaapissa joskus vuosia sitten. Mun ongelma on, etten raski käyttää loppuun vaan alan säästelemään ja mulla on ollut missio käyttää loppuun. Sopii hyvin nuoremmillekin.

manifesto

Yves Saint Laurent – Manifesto on yksi kaikkien aikojen parhaista tuoksuista! YSL yllättää muutenkin, sillä niillä on monia todella hyviä, kannattaa nuuhkia.

intense

Dolce & Gabbana – Intense ehdottomasti TOP3 listalla, sopii kypsemmällekin.

opium

Yves Saint Laurent – Black Opium varmasti tällä hetkellä #2. Ainoa miinus pieni puteli.

Lancomelta löytyy myös Hypnoze ja Midnight Tresor, mitkä myös aika äiteliä, mutta menen takuuseen joskaan en anna lupaa henkilökohtaisesti tulla vetämään turpaan, jos menee pahasti vikaan. Myös itsetehdyt lahjat voi joskus olla hieman kyseenalaisia, mutta itselleni tuottaa aina suuria vaikeuksia pitää lahjoja salassa h-hetkeen asti, niin pakko tehdä yksi paljastus:

pipari

Väänsin taikinasta lähtien itse piparkakkutalon! Liimaushötäkässä poltin sormenpäähäni rakkulan ja myönnettäköön, että koristelu ei vastannut kuvitelmiani (se(kin) lähti taas käsistä), mutta ajatus on tärkein ja lunastin lupaukseni mestarileipurista. Ja nyt ilahdutan Jaanin äiskää ja annan tämän hänelle tuliaisena:))

Jouluaattona tulossa terveiseni 90-luvulta, löytyi meinaa niin helmiä kuvia valokuva-albumista.

Yleinen

Osta veli hyvä auto!

Jätä kommentti

Käytiin jälleen lauantaina autokaupoilla ennen kuin lähdettiin pikkujoulujen viettoon Nokialle. Tässä on ollut hieman keskustelua siitä, millainen tulevan pirssin tulisi olla ja helpolla päästiinkin merkistä yhteisymmärrykseen, mutta sitten alkoi the show, sillä Rufus ei mitään karvalakki-mallia suostu ajaa (eikä itse laittamaan) ja minä vaadin neluria, max. 10 vuotta vanhaa ja mielellään alle satku ajettu, vielä kun ei lompakon paksuus riitä Jakkeen.  Se tarkoitti siis sitä, että jonkin verran pitäisi vääntöä olla eli mitä kovempi jytä putkistosta, sitä parempi eikä väliä mitä syö löpöä. Tässä suostuin joustamaan, sillä ei se Italiassa vuokrattu auto mitenkään äkäisesti lähtenyt liikkeelle vaikka painoin tassun pohjaan ja ymmärsin itsekin, että pahimmillaanhan tässä puhutaan vakavasta vaarasta. Turvallisuus ennen kaikkea, onhan sitä alta kerittävä pois.

Kummasti siellä autoliikkeessä pää pehmeni ja kun kauppias kysyi, ”mitäs emännän toivelistalta löytyy”, hämmästyin itsekin kun vaatimuslistalla olikin enää neluri ja nahkapenkit. Mentiin koeajelulle ja siinä vaiheessa kun sähköisesti säädin niskatukea oikeaan asentoon, olin valmis hylkäämään kaikki periaatteeni. Prinsessa Lulu otettiin tottakai takapenkille haistelemaan tunnelmia ja hän oli sitä mieltä, että kyllä tähän kelpaa kopan köyttää. Onneksi toisella oli vähän malttia sillä itse olin valmista kauraa, mutta sen verran olen jostain kuullut, että kannattaa kurkistaa konepellin alle ”miltäs se moottori näyttää” ja samaten takakonttiin, ettei siellä vaan ole ruumista (aivan). Ihme, etteivät heittäneet ulos odottelemaan, mutta kas noin – meillä on mese.

Torstaihin asti meillä on nykyinen auto kaupan, eli siittä isit tyttärille tai nuoret pojat ensiautoksi! Sitten saadaan uusi alle ja ai että, kun sain sillä verukkeella huiputettua Ikeaan kuskiksi. Nyt alkaa meinaa S. I-K:n kotitonttuilut; olen ostanut elämäni ensimmäiset valopallosarjat, lyhdyt, boolipönikät ja enää kattaussetit ja muu tilpehööri puuttuu, kun tämä meidän elämä on yhtä juhlaa. Ikinä en ole viinarallissa Virossa käynyt, mutta tuleepahan sekin nyt tehtyä. Joudun lunastamaan omat uhoni maan parhaasta amatöörileipurista, joka ei valitettavasti ole liiemmin jalosta taidosta päässyt nauttimaan, mutta nyt muut pääsee! Valiojoukko apuun on valjastettu, esimerkkinä rakas äitini, jolla on tärkeä tehtävä: skumppalasien tuominen mökiltä ja salaatin pilkkominen. Valitettavasti häntä ei voi leipurin puuhiin laittaa, vaikka kertoikin, että voi harjoitella suolapalojen tekemistä, kun kerran ansainneena eläkeläisenä on aikaa.

Ihan parasta saada ystävät ja sukulaiset saman katon alle. <3

img_7901

Yleinen

San Marino & Rimini

1 kommentti

Auton vuokraaminen tuntui paljon kustannustehokkaammalta vaihtoehdolta verrattuna muutaman tunnin junamatkaan kaikkien kimpsujen kanssa lisäten myös vapautta liikkua kohteessa. Halvin vuokraamo olisi ollut italialainen Maggiore, mutta väkisin vänkäsin, että otettaisiin joku hieman tunnetumpi vuokraamo. Niinpä siis varasin Sixtiltä autoluokan, jossa kipon piti olla Nissan Qashqai, Fiat500X ”tai muuta vastaavaa” ja iloisesti perjantai-aamuna köpöteltiin liikkeeseen.

Minulla (kappas) sattuu olemaan Sixtin Platinakortti ja siihen kuului ilmainen autoluokan korotus. Paperihommat luisti ja kun varmistin, että onhan tässä nyt sellainen vakuutus ostettu, jos pieni pusu tulee niin me ei jouduta maksumiehiksi, poika katsoi matkakumppaneitani ja totesi ”you’re fine”. Kysyi vielä, ajanko automaatilla ja totesin siihen kyllä kiitos! Eipähän tarttisi nuppia veivaa. Takapihalla odoteltiin autoa ja katseltiin, kuinka pieni kiinalainen ajoi leveä hymy naamalla C-Mersun rampista ylös niin, että pikku Smart joutui siinä pakittamaan roskiksen taakse. Typerää juttua kerkesin siinä jo alkaa heittämään, kun pieni kiinalainen hyppäsi ulos autosta ja viittilöi, että tässä se nyt on, avaimet on sisällä. Nopea vilkaisu kavereihin eikä menny kahta sekuntiakaan, kun väkipakolla heitettiin laukut konttiin ja lähettiin liikkeelle, ettei joku ennättäisi väittämään kyseessä olleen virheen tai muuta vastaavaa. Ja voin kertoa, että kyllä myös hymyilytti ajaa! Velikullat arvokkaasti takapenkillä ja Retu kartturina, mikäs siinä ollessa. Nyt voitaisiin jopa harkita sitä mesen ostoa, sillä nythän sitä osaa ajaa vaikka silmät kiinni.

Matka pysähdyksineen kesti noin neljä tuntia ja ensimmäiseksi vietiin Jaani rekisteröitymään, mikä hoituikin kivutta ilman jonoja. Sieltä sitten Riminiin hotellille, kaupan etsintään ja katolle kylpemään ennen värjäystä.

img_7905

Tarkkoja aikatauluja ei tietenkään ollut saatavilla, ainoastaan tieto, että kisat käydään klo 9 – 19 välillä ja missä tanssijärjestyksessä. 10 lähdettiin hotellilta ja kisat taisi olla 15.30 aikaan, joskaan niistä ei nyt ole hirveästi kerrottavaa. Lavalla oli 23 kilpailijaa, joista 10 pääsi itse kisaan ja siihen ei valitettavasti päästy. Aina voi käydä vaikka kuinka päin ja selityksiä toki riittää, mutta fakta on se, että (tänä vuonna) kuuden kisan jälkeen kroppa alkoi osoittamaan väsymisen merkkejä, eikä enää ollut yhtä sharppi kuin MM:issä kolme viikkoa sitten. Eikä varmaan edesauttanut se 3 h seisoskelu tai yleisen suihkun lattialla oleskelu kohtuu trooppisissa oloissa. No niin tai näin niin täällä ollaan ihan hyvillä mielin. Päästiin siitä syöttämään pojalle masu täyteen ja oli aivan hullun hauskaa! Lähdettiin Reetan kanssa vielä pyörähtämään paikallisessa ostoskeskuksessa ja pojat jäi rantabulevardille kiskomaan jäätelöä ja kakkuja. En oo kyllä taas hetkeen nauranut yhtä paljon seuratessa tätä touhua ja innolla odotankin, miltä Juho reissuvideo tulee näyttämään (voitte seurata YouTube-kanavalta Juho Murtonen, varovainen lupaus ”ehkäpä loppuviikosta”). Paremmin Italiassa pärjää italialla kuin englannilla ja parasta antia olikin, kun tarjoilija varmisti miten haluamme vetemme: balls – or no balls?

Sunnuntaina lähdettiin ihailemaan San Marinoa vuorilta käsin ja paikka yllätti harvinaisen positiivisesti! Valitettavasti oli sen verran sumuista, ettei näköaloista paljoa tiennyt, mitä nyt pilviverhon pikkuisen raottuessa sitä mietti, että tuon kaiteen yli ei tee mieli humpsahtaa. Siellä oli kuitenkin joulukojuja ja luistelurataa, paljon pieniä ihania liikkeitä ja ihmisiä.

dsc05394

img_7915

Hotelli Riminissä oli selkeästi turistialueella ja ensimmäiset mielikuvat paikasta oli, että tänne ei ainakaan tarvitse palata. Paluureissulla Retu kuitenkin äkkäsi Riminin keskustan, mentiin sinne pyörimään ja niin jäi siitäkin sitten kaikin puolin kivat muistot. Tulipahan nähtyä myös maailman vanhin silta:

dsc05410

dsc05405

dsc05408

dsc05403

Eilen lähdettiin aikaisin aamulla ajamaan Milanoa kohti ja suunnitelmissa oli koluta eräs outlet mall siinä määrin missä kerettiin, ennen kotiinlähtöä. Mitä ostoksiin tulee, niin nyt on laatu korvannut määrän. Tämä on sikäli meikämannelle uutta, sillä usein se on ollut toisin päin, mutta mitäpä sitä voi odottaakaan, kun astelet luksusmerkkien mekkaan.

Kaiken kaikkiaan oli taas kerran huippureissu, hommat hoitui kivutta, päästiin ehjänä perille ja pois ja niin edelleen. Huomenna taas tiukka paluu normaaliin arkeen, mutta seuraava kaupunkiloma on päätetty! Tänään juhlitaan kuitenkin itsenäisen Suomen lisäksi 4-vuotiasta Lulleroa. :) Äiti onkin paistanut hänelle ankan nahasta ja hirvenlihan jätöksistä vähän namusia, niin kyllä täällä kelpaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää<3

Yleinen

Terveisiä Milanosta!

Jätä kommentti

Nyt eletään sitä aikaa kun S. I-K:lla on kaikkein kiireisintä. Mulla alkoi meinaa loma ja sehän tarkoittaa sitä, että hommaa on enemmän ku laki sallii. Lähetään vaikka siitä että koulujutut tuppaa kasaantumaan ja deadlinet kutittelemaan: Olin hommannu oppikirjan pari viikkoa sitten ja katsonut, että koealue on vaivaiset 4 lukua. Viimeisenä iltana ennen koetta vaivauduin avaamaan sen 400-sivuisen opuksen vain todetakseni, että koko kirjassa on KUUSI lukua. Se luettiin läpi aikamoisella pikaskannauksella ja mietin vain Jumppaa, kun kävin tarinoimassa proteiinipatukan tuotekehityksestä, kun en siihen hätään osannut muutakaan. Lullero olisi pitänyt viedä hoitoon, mutta äiti kielsi (moneen otteeseen, uskoin kyllä kerrasta) autoilun koska kesänakit edelleen, joten jouduin turvautumaan plan B:hen eli kolkutella oviin kukonpaukun aikaan, kun otettiin pirssi kentälle. Syynä tähän talvirengasvetkutteluun on varsin yksinkertainen ja oikeastaan niitä on kaksi: 1) meillä on paska tunkki ja 2) ollaan Rufuksen kanssa käyty autokaupoilla. Tyhmempikin arvaa sen olleen virhe. Mä en oikeastaan ajettujen kilometrien ja värin päälle muuta älyä, mutta Ruffe on vaativa. Ja tottakai piti lähteä katsomaan ja sitten koeajamaan sitä namiskuukkelia ja tässä sitä nyt ollaan. Selvitettäviä asioita on ollut vaikka kuinka lähtien siitä, ettei auto ole edes Suomen rekisterissä, ja muutaman päivän pohdinnan jälkeen ollaan ehkä kallistuttu enemmän no kuin go.

No loma on aina loma! Tänä aamuna kepeiden 3 h yöunien jälkeen pirteänä kentälle nokka kohti Milanoa. Meillä on suunnitelmissa viettää päivä täällä ihmettelemässä Duomon kauneutta, käryttää rahaa ja huomenna vuokrataan auto ja ajetaan Riminiin. Jaani kisaa vuoden viimeiset kisat San Marinossa tulevana viikonloppuna ja meillä meni matkan bookkaus sen verran viime tippaan, että San Marinon kaikki hotellit oli täyteen ahdettuja. Niinpä päädyttiin n. 30 kilometrin päässä olevaan Riminiin, josta otettiin paras hotelli mikä paikasta löytyy (kiitokset sesonkiajan ulkopuolelle).

sv

Arvatkaas kuka on kuski? Aivan oikein. Syystä että väitän olevani parempi vaihtoehto kuin Jaani oloissa, ja Juho (ja Reetta, mutta hän nyt ei haluaisikaan) on liian nuori! Laitetaan mamma rattiin ja katsotaan kuinka käy, mutta Teksasissakin selvittiin niukin naukin hengissä vaikka vettä tuli kuin aisaa ja voitte arvata, että siinä liikenteessä ei ole mitään järkeä. En tiedä kyllä onko täälläkään; taksikuski painoi sukan mattoon ja parhaimmillaan ajoi kevyet 170 km/h. Siinä vaiheessa alettiin takapenkilläkin kiinnittelemään turvavöitä. Hän kertoi myös, että saksalaiset navit ovat paskoja ja neuvovat minne sattuu, eli varataan matkaan 5h, niin eiköhän ehditä perille ennen rekisteröinnin päättmyistä. Mahdollisuudet on varmaan paremmat kuin Tiinalla (anteeksi, että kerron tämän), mutta ensimmäiset liput meni roskiin, kun liitto päätti myöhästää kisoja viikolla. Sitten Lufthansan lentäjät päätti ryhtyä lakkoon ja nyt kirsikkana kaasuvuoto mikälie Helsinki-Vantaalla. Puerto Ricosta palatessa hän jäi ainoana jonnekin looppiin myrskyjen ja muiden vuoksi. Eli Tiina, toivon, että pääset ehjänä perille ja me tapaamme huomenna<3.

Täällä on kaikki sujunut kuin tanssi ja olen ihastunut kaupunkiin. Hyökättiin tottakai heti kaupoille, mutta toistaiseksi todella löyhä lasti tarttui mukaan ja Sephora oli karmaiseva pettymys; olin jo ajatellut täyttäväni kosmetiikkavarastoa tietyiltä osin ja liikkeessä meikkauksen luottoneuvonantajani Retu kertoi, ettei Italiasta löydy Anastasia Beverly Hillsiä, Tartéa, Kat Von D:tä… Siis mitä!!!! Mutta aurinko täällä hellii ja kappas aurinkolasit unohtui kotiin, joten eiköhän me jotain kivaa vielä saada.

Ps. kone on mukana ja snapit laulaa. Seuratkaa tunnelmia.

Yleinen

Ette te minua tunne pt. 2

1 kommentti

Homma jatkuu siitä, mistä on helpoin kirjottaa! Paras ystäväni, elämäni valo ja rakkaus, you name it, Rufus<3.

#1 Ensimmäinen asia, minkä hänestä bongasin, oli – aivan oikein – hyvä pakara. Nyt se on ollut valitettavasti long-gone mutta takaisin tulon kyllä huomaa! Housut lyhenevät meinaa senttejä. :)

#2 Jaanilla on koulutetun hierojan tutkinto takataskussa (ollut jo vuosia!) ja sitä on mahdollista silmittömästi hyväksikäyttää joulukuusta alkaen. Kerrottakoon nyt tännekin, että minua on luvattu alkaa pitämään kondiksessa kunhan oma kisakausi on pulkassa! Lisätään hieman paineita.. Ajan saa soittamalla tai laittamalla viestiä.

#3 Jos Jaanilta kysyy kumpi kätinen oot, vastaus on ”sekakätinen”. Riippuu siis mitä kysytään! Kirjoitetaan vasemmalla, puuroa hämmennetään vasurilla, pesistä lyödään oikealta, palloa heitetään oikealla, sushia syödään vasemmalla, lätkässä rightti, sulkapallossa oikea.. Harva onkaan näin monitaituri! Urheilussa aina käsittämättömän hyvä, aivan sama mikä laji.

#4 Se että käytät kättä kuin kättä yhtä sujuvasti kalpenee kuitenkin sen rinnalla, että Rufukseni on varmasti maailman kiltein ihminen ja se ei sitten puhu kenestäkään paskaa. Tämä on ominaisuus, mitä kunnioitan varmaankin eniten. Ei myöskään koskaan ole sanonut mulle edes suutuspäissään pahasti vaikka tiedän, että olen taatusti kyrpinyt, esimerkiksi ottamalla ainoan läpinäkyvän shakerin ja siinä on mennyt täydellisen puuron koostumuksen kanssa vedet ja vellit sekaisin.

#5 On myös ihanaa kun on korvaamaton olo: minä tiedän missä on paristot, varalamput, kipot, kupit, se ja se vaate.. Mutta kiva huomata, että munkaan ei tarvitse pärjätä ilman häntä! Kuten uusimpana villityksenä nyt 30 kg:n punnusliivi (”pikku lisä” aerobisille), mitä en kertakaikkiaan saa kiskastua selkään ilman apua. Kun Rufus oli MM-kisoissa, yritin veivata sen ensin omalle reidelle (siihen asti kaikki ok), josta hivauttaa sen niskaan, mutta eihän se pään yli mennyt ilman, että olisi ollut niskat nurin. Ego ei luonnollisestikaan antanut enää siinä kohti periksi, että olisin joltain kysynyt apua, vaan päätin olla ilman, saan soijan pintaan niinkin.

#6 Vaikka mua just tituleerattiin ”maailman hauskimmaksi ihmiseksi”, niin Ruffessakin on puolensa. Ryhmässä se on yleensä se hiljaisempi tarkkailija ja huumori elää tilanteen mukaan. Mä jään välillä jonkun viiltävän kommentin jälkeen suu auki kattoo et mitä just tapahtu. ”Kerro jotain” on aloitus, jolla Ruffen pasmat saa aivan sekasin ja sillo mennään puihin. Onneksi minä voin hoitaa silloin sen puhumisen, jalo taito selkeästi äitimuorini peruja. Mutta on sitä myös välillä pitäny testaa mitä huumorini kestää! Ja kyllä se kestää, koska tunnetusti hyvä.

#7 Jaani tanssii vain 4 promillen humalassa. Eli ei koskaan.

#8 Niin hyvin Rufus tuntee, että osaa myös epäillä joitain asioita. Valitsen esimerkiksi kaupassa suurimman banaanin mikä lähtee. Jos sanon vasemmalle niin tarkoitan oikeeta ja toisinpäin. Jostain kumman syystä en erota niitä ellen katso käsiäni.. Onneksi Ruffe on tottunut ja varmistaa rauhallisesti ennen kuin pitää kääntyä, että ”tarkoititko..”. Kaikkeen en minäkään täydellisesti pysty:).

#9 Kallis (ja hyvä) on maku ja tyyli sellainen, ettei niin voi pukeutua kukaan muu. Lähteekin oikein mielellään naisten saatille makutuomariksi. Lahjat menee aina häränsilmään, eli ei tarvitse pelätä sitä kuuluisaa linnunpönttöä (myönnettäköön, että jossain määrin olen materialisti). 30-vuotislahjaksi haluaa Porsche Caymanin 718 tai Jaguar F-type S:n.

#10 Pidemmillä reissuilla ajomatka saadaan usein kulumaan siten, että kyselen Jaanilta kaikkea sopimatonta ja yleensä on pakko vastata, kun pakoon ei pääse. Kesälomalla oli kehkeytynyt uusi taktiikka ja se oli musiikin laittaminen kovemmalle niin, että olisi pitänyt huutaa yli. Oltiin siinä muutama sata kilometri ns. nautittu toisistamme ja lähdettiin illalla Jeppiksessä ollessamme ihailemaan Pikkuhiekkaan auringonlaskua. Siellä sitten nuuhkiessani meri-ilmaa Jaani sanoi, et yks kysymys hänellä olis, kun on vaivannut jo pitkään. Ääni oli niin vaikea, että kerkesi miltei paska valahtamaan housuihin kun ajattelin, että nyt oon tosissani loukannut aiemmilla uteluillani tai käyttäytymiselläni ja aistin vakavan perheriidan paikan. MUTTA niin hän otti, polvistui ja kosi, ja siihen oli maailman helpoin vastata kyllä heti kun sain leuan rullalle. <3

Miten tässä sitten käy, tuleeko musta Inki? Voisin kerralla räväyttää ja pistää kaikki nimet vaihtoon: ottaa toisen nimeni käyttöön ja vaihtaa sukunimen, ja voila! Inkeri Inkinen. How you like me now?

img_7751

%d bloggaajaa tykkää tästä: