Meillä FASTin tiimipäivä viime lauantaina ja paikka pidettiin salassa viimeiseen asti. Kun kerrtottiin, että tavataan Salmisaaren liikuntakeskuksessa, olin ihan varman että nyt seinäkiipeillään, mutta tiedossa oli parempaa – Megazone. Luvassa oli kolme erää sotimista: kaksi ensimmäistä joukkueiden kesken ja viimeinen kaikki kaikkia vastaan. Latasin ilmeisesti kaikki paukut suoraan ensimmäiseen erään, sillä olin oman tiimini paras pelaaja ja koko pelissä 2(/22). Olin niin hiessä, että seuraavaan erään lähti jo keräillen. Uupumus oli nähtävissä suoraan pelituloksissa, sillä ne laski kuin lehmän häntä (2. erä 10/19 ja 3. erä 14/17). Pisteitä tais ropista, kun onnistui räjäyttämään vastustajan homebaset ja posautin kaksi ensimmäisessä. Kyllä potutti kun kakkoserässä 5 minuuttia suihkin ja rämpytin minkä kerkesin eikä mitään tapahtunut. Sitten tulee Matias Kari joka ampuu mut ja kaksi kertaa sitä töttöä, sitten räjähtää ja hän kerää pisteet. Kaikki vastaan kaikki pelissä olinkin sitten tosi surkea, kokoajan tuli laakia selkään ja sehän näkyi tuloksissa. No se ei haittaa sillä keulin ensimmäisellä erällä aika pitkään.

Tämä jälkeen meillä oli foamrollausta ja sehän teki gutaa. Kotona on kyllä pehmeämpää rullaa, bubblea, palloa ja kampaa, mutta todella laiskasti tulee rullattua ihan siitä syystä, ettei vuorokauden tunnit riitä. Nyt oli siis varattu oikein kunnolla aikaa ja pääsi runttaamaan jumeja takaosastosta auki. Oikeastihan kaikki tämä ”aika ei riitä” on vain tekosyy, sillä kysehän on vain priorisoinnista ja aikatauluttamisesta. No, nyt pitäisi ainakin tahtotila kehonhuoltoon olla kohdillaan (ja olen tämän kyllä tiennyt pitkän aikaa), lajiani ajatelle eletään kriittisiä aikoja: 1) pakaran hermottaminen on mulle todella vaikeeta ja vaatii erityistä keskittymistä. Syväkyykky vapaalla  tangolla menee aina reisille ja onhan se hankalaa jos lantio kinnaa, pehva on lättänä ku kalvot on kireellä niin ei kumma ettei mene perille. 2) Tarvitsen kipeästi olkapäät ja vaikka etiäpäin on menty, vaikeetahan se on kun hartiat on korvissa. Jos saisi epäkkäät auki niin hartialinjakin varmasti leviäisi ja saisi sitä mallia lisää. Vaikka hartioita kuinka veivaisi joka ilta niin ne saa kyllä tukkoon sitä myötä kun aukeaa. Päätetyö ei varmasti auta asiaa, mutta olen käyttänyt Technogymin Active Sitting Ballia jo viime kesästä lähtien ja sen myötä on ainakin  hiirikäsi-vaivat parantuneet. Pallon päällä istuessa alaselkä ja vatsa pysyvät kokoajan aktiivisena eikä tule niin röhnötettyä, kuin perus konttorituolissa (tokin sekin onnistuu, kokeiltu on). Tämän lisäksi on tullut mukaan taukojumppa eli pikku niskan venyttely ja käden pyörittely. Urheiluhierojani kotona ei ole näyttänyt kynsiään muuhun kuin kylkiluiden välissä olevien lihaksieni kaiveluun. ”Ne täytyy avata” on vastaus, kun kysyn toimenpiteen tarpeellisuutta, mutta koska satun omaamaan isoveljen, tiedän että jäynä on sitä kivempaa mitä enemmän toista ärsyttää/sattuu.

Qicraft

Takaisin tiimipäivään! Putkirullauksen jälkeen siirryttiin Teurastamolle kokkikouluun. Tarkoitus oli väsätä hienoa, dieettiläisillekin sopivaa ruokaa, koska kuulemma säälittää katsoa meidän ainaisia kana-riisi-parsakaali –sotkujen takia. Mun ja Ruffen vastuulla oli kananrintojen maustaminen, pussittaminen ja ei muuta kuin vakuumiin. Sitten niitä kypsennettiin 2 h 68-asteisessa vedessä. Tämän jälkeen käräytettiin kevyesti pannulla ja ei muuta kuin lautaselle. Kukaan muu kuin Reetta ja Katja ei tainnu mitään huippukokkeja ollakaan, itse iskin haavan sormeen heti kun sain veitsen käteen enkä ollut ainoa. :D Alkuruoka oli parasta: paljon vihreetä, vähän bataattisosetta ja höyrytettyä siikaa. Pääruoaksi kanaa ja guinoaa, jälkiruokana lakritsi-pannacotta, jossa spirulinasta tehty kastike ja muuta mukavaa. Kivoja vinkkejä ja ainakin kauniista asettelusta herahtaa vesi kielelle. Sopii esimerkiksi illanviettoon tms., kun haluaa vähän nähdä vaivaa, mutta kyllä perus bodarin ruoan täytyy olla valmis lapioitavaksi kymmenessä minuutissa. :)

Luentoa, kokkausta ja kuulumisten vaihtoa

Tällainen hupipäivä lienee käynnistänyt aineenvaihdunnan oikein kunnolla. Viime kesänä oltiin Leivosten kanssa Särkänniemessä ja siellä höntsäillessä Piialta lähti 2 kiloa. Hekumoin eilen koko päivän kuinka tunnen kropan toimivan ja niin näytti vaakakin olevan yhtä mieltä. Nyt meinaa alkaa tapahtua ja sehän mieltä virkistää. Virkisti niin paljon, että meni aamucardiot pikkuisen överiksi: oli tyyni sää ja oikein mietin että nyt kellotan uuden ennätyksen. Poljin kuin puolihullu ja pukuhuoneeseen päästyäni iski se kofeiinitärinä ja oli pakko oksentaa. Ensimmäinen vomittini, alan olla ylpeä. :)