Kiitos ja anteeksi

Viime viikonloppua oli moni lajin parissa jo varmasti odottanut pitkään, kyseessä oli nimittäin ensimmäiset syksyn karsinnat ensin Jyväskylässä ja sitten Tampereella. Olin luvannut Minnalle tulevani huoltohommiin ja niinpä lähdin perjantaina huristelemaan kohti Jyväskylää. Piti olla ajoissa liikkeellä, Jaani nimittäin tuli kyydissä ja takaraja oli miesten kilpailijakokous klo 20. Lähettiin jo vähän puol 4 jälkeen ja mulla alkoi tuskan hiki jo valua, kun pelkkään Helsingin keskustasta ulospääsyyn meni 50 minuuttia. Siinä silmäkulmasta yritin tiirailla Jaania että pysyykös se rauhallisena ja jossain vaiheessa se alkoi vilkuilla kelloa että tätä menoa taitaa tulla kiire. Mä vihaan liikenneruuhkia ja muutenkin revin stressiä helposti vaikka mistä ja siinä aloin kiemurrella penkissä, mutta lupasin että kuule minä vien sinut sinne ajoissa että otappa alkuunsa mukava asento.

Ehdittiin reilusti, kuinkas muuten ja heti kilpailijakokouksen jälkeen alkoi värien levitys ja suunniteltiin miten seuraava päivä hoidettaisiin. Kilpailijoita alkaa olla jo niin paljon, että aikatauluista on miltei mahdoton pitää kiinni; siksipä jokaisen on hyvä kasvattaa hermoja ja varautua odottelemaan pitkiäkin aikoja. Mulla ei näitä viimeistelyjä, oloja ja odottelua ole ollut ikävä sillä aika ei ole ollut kypsä, mutta täytyy sanoa kun Even kanssa tussuteltiin poikiin kiiltoa ja katsottiin kun ne nousi lavalle, niin silloin tapahtui aivoissa jonkinmoinen nyrjähdys että voi vitsi, mäkin haluun.

IV, II, I ja VII. hyvä poijjaat!

Umppu ja Johanna selvitti paikkansa expoon

FASTin uutuustuotteita, käytännössä piti minua hengissä.

Lähdettiin kisapaikalta ajamaan vielä letkassa Tampereelle, sillä sunnuntaina oli sitten Maikun ja Sarin vuoro. Tampereella homma toimi kitkattomammin, sillä siellä ei ollut kehonrakennusta lainkaan ja näin ollen paljon vähemmän kilpailijoita. Näin sivusta seuranneena voin kertoa että fitnesissä on omat haasteensa myös vaparin ja fysiikkakierroksen välillä. Vaikka järjestelyihin tehtiin viime hetken aikataulumuutoksia, niin silti kauheessa kiireessä vaihdetaan vapariasua bikineihin, muistaa korut, avata tukka ja yritä siinä pumppailla ja levittää kiiltoa, kun molemmat valuu hikeä kuin viimestä päivää, ainoo että toisella ei ollu voltteja alla.. Paremmin ei olisi se Maikun suoritus sinällään mennä sillä 1. sijahan sieltä napsahti. :) Hyvillä mielin sitä lähti Sarppaa tuusaamaan, ja siltä osin homma meni myös maaliin, bikini fitness -168 ja 1. sija! Kyllä huoltajan kelpaa! Tää on niitä harvoja asioita mistä otan osan kunniasta ja joilla ratsastan pitkään, vetihän Pro Elite Team sentäs kaiken kaikkiaan 7 SM-kisapaikkaa.

Tämä oli tosi kiva kokemus nähdä touhua huoltajankin näkövinkkelistä, jokaisella on niin eri tyylinsä valmistautua kisaan ja samalla sitä huomaa, millainen urakka itse asiassa on kyseessä. Kun katselin Sarin touhuja lavalla, oman sarjani finalistit tuli myös siihen hollille ja totta kai sitä piti vähän silmäillä missä mennään. Oli myös kiva huomata millainen henki kilpailijoiden keskuudessa oli ennen lavalle nousua ja miten innoissaan kaikki oli, se on nimittäin juuri se tunne miksi tätä ylipäätään tekee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *