Tänä viikonloppuna teammate Jaani Inkinen suuntas pk-seudulle ja toki tehtiin tärskyt salille. Itse olen sitä mieltä, ettei kukaan täyspäinen mies treenaa tavoitteellisesti naisen kanssa, koska harvoin siitä mitään tulee. Onhan tietty niitä poikkeuksiakin, ei parane ihan yleistää. :) Myös treeniohjelman jakaminen on vähän kyseenalainen homma, sillä ne on kuitenkin sinulle räätälöity sillä mentaliteetilla että kehitystä saadaan oikeeseen paikkaan. Jaani tarvinnee koipia(?) ja kuulinkin jo aikaisemmin Treella ko. treenin sisällön, siihen ei kuulemma kerta kaikkiaan totu. Koska minä tarvitsen sitä lihaa tasaisesti joka paikkaan plus toisaalle vielä vähän enempi, niin ajattelin (myös vaihtelun vuoksi) ettei se nyt niin hallaa tee että riipastaas sama setti. Siellä on selkeesti ollut Kimmo the devil vääntään ohjelmaa kokoon ja loppusuorilla tuli aika karua palautetta: ”Tosta sulla ei oo ees varaa tiputtaa.”

Muistu mieleen oma ihan ensimmäinen kertani salilla. Olin liittynyt Elixiaan heikkona hetkenä, kun tajusin että pakko alkaa tehdä itselleen jotain. Alkuun kävin ohjatuilla tunneilla ja tyypillisesti koko kroppaa vähäsen niissä ilmanpainevastus-laitteissa ’huhhuh olipa hyvä treeni’. Olin varmaan rahoissani, koska tykkäsin maksaa 65 €/kk käymättä siellä sen koommin. Vuoden jäsenyyden alkaessa lähestyä loppuaan, tuumin että ei saakeli pakko kai yrittää nyt vähän hyödyntää tätäkin. Sain kaverin houkuteltua mukaan koska yksinhän en sinne olisi raahautunut sitten millään, ja mentiin spinning-tunnille. Oikeen puhkuttiin energiaa että nyt on niin terveellinen ja hyvä olo että mennäämpäs kauppaan ja syödäänkin nyt tosi terveellisesti. Arvatkaas mitä ostettiin, greippi. Todettiin, että jatketaan samaa hyvää linjaa ja huomenna uudestaan mutta toiselle tunnille. Enää en muista tunnin nimeä, mutta se oli sellanen armeija-henkinen kuntopiirisetti, ja aivan kamala, oltiin kaverin kanssa ihan lopussa ja nöyränä mentiin kotiin. Mua sattu jo ihan joka paikkaan ja kuvittelin että siinä on nyt varmaan koko vuoden liikuntakiintiö täynnä.

Toisin kävi! Mut revittiin puoliväkisin ihan kuntosalille treenaamaan jalat. Luulin että olin läpikäynyt juuri jotain todella rankkaa, mutten ollut nähnyt vielä mitään. Enää muistan vaan että pelkkä tankokin painoi ja niin julmetusti, taisin lopulta kyykätä pelkällä puukepillä ja tärisin kuin haavanlehti. Siitä se mun salillakäynti sitten lähti ja ryhmäliikunnat jäi, jäin täysin koukkuun ja samaten meni elämäntavatkin uusiksi. Ennen vuotta 2009 mulla oli aina tavoitteena laihtua ja toteutin sen useimmiten huonoimmalla mahdollisella tavalla eli olemalla syömättä. 13-vuotiaana söin pussin nuudeleita ja 17-vuotiaana ruisleivän ja jogurtin päivässä. Nämä on ne katastrofivuodet jotka muistan, ei ihme että aineenvaihdunta on niin surkeassa jamassa. Silloin luulin että ruoka on se vihollinen, mutta pikemminkin päinvastoin.

Minnan testimeikki, meni aika nappiin sanoisin

Yritin kaivella vanhoja salikuvia mutta ei niitä voi kyllä näyttää! Mutta näitä kyllä kehtaa muistella. :))

..etenkin Lappeenrannassa oli hyvät takahuonejamit!

Aikaisemmin sitä varmaan kammoksui salilla käymistä, sillä ei mulla ollut hajuakaan mitä tehdä siellä. Varmaan edelleen katotaan että mitä kummaa tuo akka puuhaa, mutten oo millänsäkää hahaa ja eihän sitä yhtä ”ainoota oikeeta” tapaa taida olla.. Eli rohkeasti sinne vaan tuusaamaan, mutta sanokaa hyvät ihmiset jos näyttää siltä että kohta keltanokkaa sattuu ja pahasti. Paitsi älkää keskeyttäkö jos näyttää että S.I-K katkoo kohta alaselkänsä, sillä on meinaa tarkoituskin.

Hyvää viikonloppua!